torstai 27. elokuu 2015

Creme Brule – meidän lemppari!

cremebrule1

Anna & Sebastian:

Creme Brule lukeutuu niihin jälkiruokiin, joita ei olla koskaan uskallettu kokeilla valmistaa. Pelko osoittautui kuitenkin ihan silkaksi turhuudeksi, koska homma oli loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen. Ainoa hifistelyosuus liittyy pinnan paahtamiseen. Me oltiin juuri saatu Sebun äidiltä paahdin, joten ei edes yritetty lähteä leikkimään sokerin ja uunin vastusten kanssa säätämiseen. Pinta on kai siis käytännössä mahdollista saada käräytettyä oikeanlaisenkaltaiseksi myös uunissa. Paahtovanukkaan, eli Creme Brulen valmistukseen menee reilu puol tuntia, joten mikään pitkäkestonen projekti ei oo kyseessä.

cremebrule4

Creme Brule 6:lle:
Vaniljatanko
4dl kuohukermaa
1dl maitoa
4 kananmunan keltuaista
1/2dl sokeria

Kiehauta kerma ja maito ja lisää sekaan vaniljatangon siemenet. Vatkaa keltuainen ja sokeri erillisessä kulhossa vaahdoksi. Sekoita kermamaitoseos ja vaahto keskenään ja jaa massa keraamisiin kulhoihin. Paista uunissa n.20 min 200 asteessa. Paistamisen jälkeen lisää vanukkaiden päälle sokeria ja paahda se ruskeaksi.

cremebrule6cremebrule

Aivan taivaallisen hyvää, suussa sulavaa ja makuhermoja hivelevää! Ja hei, mikä tärkeintä – yksinkertaista!

Muita jälkkärireseptejä:
Lakka-pistaasi-juustokakku
Suklaa fondant
Cheesecake Brownie
Mansikka-pavlova
Rocky Road Cookies

Onko teillä jotain suosikki jälkiruokaa, jota tilaatte usein ravintolassa tai ostatte kaupasta, muttette oo uskaltanu kokeilla valmistamista itse?

Creme brule is something that we usually order when eating out, but we’ve never had the courage to actually make it ourself. It turned out to be quite easy so we are definetly doing this delicious desert again. 


keskiviikko 26. elokuu 2015

Yö romanttisesti parvekkeella

partsillanukkuminen

Sebastian:

Trooppisen yön viettäminen partsilla saattaapi kuulostaa kohtalaisen romanttiselta, muttei välttämät käytännös oo sitä. Me ollaan Annan kaa jo jonki aikaa leikitty ajatuksel retkest omalle partsille ja nyt päätettiinki ottaa itteemme ja toisiamme niskoist kii ja toteuttaa homma. Eilisen tempauksen taustal oli täl kertaa Anna. Välil oikeesti kelaan, et mun vaimo on 50/60 seonnu ja 50/60 upee tapaus.

Koska vanha partiolainen on aina valmis, lähin toteuttaa ideaa samantien. Roudasin sänkykamat partsille ja kyhäsin köyhän miehen pedin. Eipä siin muuta ku iltahämärän laskeutues pesulle ja pehkuihin. Trooppiseks luvattu yö oli todellaki tuloillaan eikä sen kummempii arktisii varusteit tarttenu vetää päälle. Tai toisten tartti ja toisten ei. Annal tais olla huivit kaulas, huppu pääs, villasukat jalas peitto korviin asti vedettynä. Meikäläinen veti snadisti kevyemmin. Miljöö ja kohtalaisen huikee värien loisto taivaalla oli kieltämät aika magee ja tunnelma normi-iltaan verrattuna tosi erilainen. En itseasias oo mitenkää erityisesti viettäny aikaa partsilla paitsi sisustaes ja kasvei kastelles, joten oli melko merkilline fiilis vaan loikoilla siäl. Aurinko laski lopullisesti siin ysin jälkee ja kybält oliki jo säkkipimeetä. Supatettiin ja juoruttiin niitä näitä hetki ennen ku Anna iski otsalampun päälle ja alko työstämään sitä julmetun jokailtasta rutiiniaan, eli ristikoita. Se oliki sit siinä ja meikäläine kääntää kylkee eikä tartte laskee ku kolmeen ja oonki jo kaukana unten mailla.

Anna luovutti ulkonukkumisen kaa joskus puolen yön jälkee samal ku meikäläinen kääns vaa kylkee. Ite heräsin kolmen aikaa ja koin betonilattian ottaneen täl kertaa voiton. Raahasin kangistuneet luuni sisätiloihi ja koomasin sohvalle. Aamul kelasinki, et ehkä tollane taivasal (tai oikeestaa ylemmän partsin alla) nukkumine kandee suosiol järkkää snadisti paremmin. Jotenki koen, et jossai metikös, joen rannas, teltan ja makuupussin kaa nuotion loimutes tollane touhu toimii sata kertaa paremmi ku kaupungis.

nukkumaanpartsillanukkumaanpartsille

Kaiken kaikkiaan, joka tapaukses, eittämättä normitiistaita päheempi ilta oli kysees, vaikkei se nyt mennykkää loppupeleis ihan niinku leffois konsanaa eikä se ollu mitenkää erityisen romanttinenkaa kokemus. Betoni jonka päälle on levitetty peitto ei missään muodossa vastaa normipatjaa, ihan tiedoks vaa. Eikä napuurusto oo koskaan yhtä hiljaa, ku makuuhuoneen seinät.

Viikon pääst ollaanki sit lähös vaeltaa ja telttailee, eli koitetaan hakee sitä autenttist meininkii ulkosal nukkumiseen. Ai että ku muuten alkaa jo se nuotion lämpö ja tuoksu sekä siimeksen fiilis innostamaan. Me ei olla kumpikaa pitkiin pitkiin aikoihi oltu oikeesti eräilee snadei päiväretkii ja tätä viimeöist lukuunottamat.

Oottekste viettäny tänä kesän öitä partsilla tai metikös? Toivottavasti ootte ollu sinnikäämpii ku me prinsessat.

Sebastian: We’ve joked about spending the night camping on our balcony and decided to try last night.  So I rigged a bed to the balcony and we were ready for this summer’s first night under the sky, or actually under the upper floor balcony. Anna survived only for couple of hours and returned inside while I slept like a baby until three o’clock. The concrete floor beat me and I moved over to the couch. Not the most romantic night but a great day to day adventure.


tiistai 25. elokuu 2015

Parisuhdebloggauksen plussat ja miinukset

mekaks1

Anna & Sebastian:

Saatiin tossa hetki sitten tosi hyvä kommentti blogiin ja aateltiin vastata esitettyihin kysymyksiin ihan postuksen muodossa! Meidän mielestä on ihan ymmärrettävää, että bloggaaminen herättää kummastusta. Ei me oikein itsekään osata sanoa, miten me tätä hommaa ollaan päädytty tekemään tai miksi me tätä edelleen tehdään. Yksinkertasesti tää vaan tuntuu hyvältä ja oikeelta. Anyways, lukijan kommentti kuului näin:

…Eli miltä tuntuu blogin kautta eläminen? Tarkoitan tällä sitä, että eikö tunnu pahalta kun jaatte suuren osan elämästänne täällä? Eikö se koskaan ole häirinnyt yksityisyyttänne tai omaa yksityistä oloa? Tuntuuko pahalta jos toinen kirjoittaa negatiiviseen sävyyn itsestään täällä? Sebu joskus sanoi ajattelevansa kaiken mitä teette blogin kautta/postausmuodossa, eikö se tunnu stressaavalta? Tuntuuko koskaan siltä, että toinen teki superhienon aamiaisen sänkyyn jotta pääsisi kirjoittamaan siitä blogiin?

Vastaus tiivistettynä: Jos jotain hyvää niin myös jotain huonoa. Bloggaaminen antaa, mutta samalla ottaa paljon. Oman elämän jakaminen blogissa ei tunnu pahalta. Jos ouhu tuntuisi pahalta, ei me hommaa jatkettaisi vuodesta toiseen. On ollut aikoja, jolloin bloggaaminen on tuntunut tahmealta, mutta vastapainoksi myös kevyitä, inspiraation täyteisiä kausia. Oma yksityisyys on aika pitkälti meidän omissa kätösissämme, eli vedetään itse raja siihen, mistä kirjoitamme ja mistä emme. Oikoluemme toinen toistemme tekstit ennen julkaisemista, jolloin ei pääse mitään ulos, mitä toinen ei hyväksy. Joskus blogi tuntuu stressaavalta, mutta ollaan ajan saatossa oppittu mukauttamaan valokuvaamisen ja kirjoittamisen osaksi elämäämme. Suurin osa elämästä tapahtuu blogin ulkopuolella, mutta joitain asioita tulee tehtyä myös vain ja ainoastaan blogia varten. Tämän voi tietysti nähdä negatiivisena tai positiivisena asiana.

PLUSSAT
+ Yhdessä tekeminen ja luominen.
+ Keskenäisen vuorovaikutuksen parantuminen.
+ Aktiivisen elämäntyylin ylläpito. Blogi kannustaa tekemään, kokemaan ja näkemään uutta.
+ Valokuvien valtava määrä meidän yhteiseltä elämän matkalta.
+ Kehittyminen kuvaajana ja kirjoittajana.
+ Palaute lukijoilta ja keskutelut kommenttiboksista. Teiltä voi aina kysyä jeesiä!
+ Parisuhteen syveneminen. Yhdessä tällainen yrittäjämäinen tekeminen on kasvattanut meitä molempia ja luonut välillemme yhteishenkeä.

MIINUKSET
– Toisen tekstien oikolukeminen ja korjaaminen ei aina ole mukavaa. Suora palaute luo joskus huonoa ilmapiiriä meidän kahden välille.
– Somemaailmaan uppoutuminen. Saattaa mennä tunteja, että molemmat vaan tekee hommia himassa omilla koneilla.
– Turhautuminen tekemiseen silloin, kun inspiraatio on muuttanut väliaikaisesti muualle.
– Ne hetket, kun molemmat palaa kotiin pitkän työpäivän jälkeen ja läpikäytävänä on 300 kuvaa ja kommentteja jonokaupalla. Usean työn yhdistäminen on joskus uuvuttavaa.
– Se, kun joutuu jatkuvasti pyytämään kavereilta ja läheisiltä jeesiä kuvaamiseen.

mekaks

Suuri osa noista meidän kokoamista plussista ja miinuksista pätee varmasti moneen bloggaajaan. Ehdottomasti isoin plussa koko touhussa on se, että meitä on kaksi tekemässä tätätäysillä. Hatunnosto ja valtaisa määrä respectiä kaikille niille bloggareille, jotka yksinään ahertavat blogiensa parissa ja puskevat montakin postausta ulos päivässä. Sitä mielikuvituksen, puurtamisen ja työn määrää, mitä blogin ylläpitäminen vaatii on melkoisen hankala sanoin kertoa. Eikä siinä itse työssä mitään, mutta kun mukaan luetaan somessa muodiksi muodostunut anonyymi kettuilu ja ahdistelu niin siinähän menee jo vahvempikin rikki. Tosin, ilkeitä kommentteja tulee nykyään todella vähän – kiitos siitä!

Mitäs te tuumaatte, onko bloggaava pariskunta liian outo eriskummallisuus vai toimiva konsepti? Onko ihan karmivaa, että jaetaan otteita elämästämme kuvina ja teksteissä netissä? Voisitteko itse kuvittella aloittavanne blogin yhdessä tai yksin ja olisko parisuhde aihe, jonka jättäisitte mielummin pois blogista? Olis kiva kuulla teidän mielipiteitä!

Aiempia tekstejä bloggauksesta löytyy linkeistä:
Miten ollaan muututtu blogin elinaikana
Meidän blogi-identiteetit
Blogin parhaat postaukset
Bloggaajan vastuu

Is the concept of a blogging couple weird? Why would two people living together expose their lives to the public? We ourselves don’t have an answer to that. Blogging has two sides. Creating something together has done good for our relationship but working together is also sometimes rough. It gives a lot,  but takes something too.


maanantai 24. elokuu 2015

Poikkeuksellisen terveellinen iltapala

hedelmäsalaatti

Anna:

Tehtiin poikkeuksellisen freesiä iltapalaa! Nimittäin hedelmäsalaattia. Tästä tulee jotenkin mieleen lapsuus, vaikkei meillä varmaan mitenkään kovin usein hedelmäsalaattia ollutkaan. Mutta sillon kun oli, sain juoda ananasmehun jämät tölkistä. Tällä kertaa ei tölkkiin koskettu, vaan hommattiin varta vasten ihan tuore ananas! Joukkoon viskottiin päärynää, omenaa, mangoa, vesimelonia, banaania ja viinirypäleitä. Kaikki meni muuten putkeen, paitsi salaattia tuli ihan älytön määrä! Sen tuhoomiseen tarvittiin apuun kaverit ja kavereiden perheet. En käsitä mikä flippauskohtaus mun aivoissa tapahtu, kun hankin tarvikkeita. Parista kilosta hedelmäähän tulee suunnilleen se pari kiloa hedelmäsalaattia…

Pakko myöntää, että joskus tulee ihan ahdinko muiden instagrameja selatessa ja blogeja lukiessa. Tuntuu, että kaikki muut syö superterveellisesti ja liikkuu paitsi minä!  Joku kyseli jo kommenttiboksissakin, että mitä mun alkuvuoden liikuntainnostukselle oikein tapahtui. Valitettavasti se karisi kiireisen kevään ja aurinkoisten säiden mukana matkasta. Buu! Urheilu on rajoittunu lähinnä satunnaisiin kävelylenkkeihin kavereiden kanssa, pyöräilyyn ja niihin muutamiin liikunnallisiin treffeihin.

hedelmäthedelmäjakippohedelmäsalaattia

Eikö syksy oo vähän niinku uuden alku? Silloin vois taas koittaa kehitellä jotain rutiinia liikkumiseen ja tehdä vaikka hedelmäsalaattia kerran viikossa. Muina päivinä sitten vaikka niitä burgereita, falafeleja, pizzaa ja hodareita.

Anna: We made, oh, so fresh fruit salad at home! The salad included banana, mango, pineapple, apple, grapes, watermelon and pear. For some reason I bought couple kilos of fruit and ended up having too much of fruit salad. We actually had to ask help from our friends an family to get all of it eaten.


sunnuntai 23. elokuu 2015

Meidän historiaa kuvina

vanha7

Anna & Sebastian:

Meidän ensimmäisistä kuukausista ei juurikaan ole kuvia, koska tekemisiemme, toistemme tai itsemme kuvaaminen ei yksinkertaisesti kuulunut ohjelmistoon. Silloin ei ollut vielä blogia. Blogi perustettiin hutikuussa 2012, jolloin oltiin oltu vajaa vuosi yhdessä. Apua, jälkikäteen ajateltuna se tuntuu kovin lyhyeltä ajalta. Taidettiin olla vähän hulluja, kun mentiin suhteeseen niin rytinällä ja kovaa. 10kk yhdessä ja oli jo kämppä ostettuna, kihlat vaihdettu ja yhteinen blogi perustettu. Tuntuu jotenkin huvittavalta. Tunteeko toista edes syvällisellä tasolla kymmenen kuukauden jälkeen? Kai sitä tuntee. Ainakin tarpeeksi.

Blogin perustamisen jälkeen kuvaaminen lähti ihan käsistä. Kamera on kulkenut viimeiset 3 ja puoli vuotta matkassa joka paikkaan ja kuvaaminen kehittynyt pikkuhiljaa siihen muotoonsa, mitä se tätä nykyä on. Ai että näitä alkutaipaleen ikuistuksia on outoa katsella. Ollaan jollain tasolla ihan samat tyypit, mut silti erit. Mahdotonta avata sanoiksi.

2012620121vanha12012201210vanha28201272012320129vanha2012112012520124vanha4520128vanha.56vanha59201212

Tässä siis tiivistettynä meidän ensimmäinen blogivuosi kuvina. Onko kukaan teistä lukijoista ollut mukana noista ihan alkuajoista lähtien? Muutama on joskus kertonut blogimme löydettyään aloittaneensa lukemisen ensimmäisestä postauksesta ja jatkanut aina uusimpaan saakka  – aikamoinen urakka!

Anyways, 4 ja puoli vuotta tätä hommaa takana ja kuvia kahdella koneella + ulkosilla kovalevyillä enemmän ku laki sallii. Isoin muutos kuvissa on niiden laatu, muokkaukset ja valo. Meissä molemmissa on myös tapahtunut joitakin muutoksia, muttei mitään kamalan suuria taikka mullistavia välttämättä ulkoisesti. Vai mitä mieltä ootte?

These are photos from our first blog year. Crazy to think that we hadn’t known each other even for a year when we started blogging. A lot has changed, but then again suprisingly many things are still just the same.