maanantai 08. helmikuu 2016

In to the jungle

jungle2

Sebastian:

Voihan viidakko sentää. Tää Puerto Rico on kyl kertaheitol hypänny meikäläisen favourite mestojen listan kärkeen. En oo ainaskaa oman muistin mukaa koskaan käyny missään vastaavanlaisessa lokaatiossa. Tää kohtalaisen snadi saari pitää sisällään ihan mielettömän luonnon joka vaihtelee sysisademetsästä viidakoihin ja kunnon karjafarmarin ranchimeiningistä kaktusaavikkoon. Rannat taas vastaa melkeenpä postikorttimaisemii ja matkatoimistojen mainosmielikuvii. Tähän kaikkeen ku yhistää vielä karibian kulttuurin ja amerikkalaisen meiningin, isot mainoskyltit, kymmenet autokaistat, jenkkiraudat, kyttäautot, jättiläismäiset ostarit, kauppojen valikoimat ja ylimalkasen hollywoodmaiset piirteet ni huhhuh. Aika hiljaseks vetää tällasen leffadiggarin.

Suurimmaks osaks metät tääl siis on puhdast viidakkoo ja lyhyehkö nettipläräys avars meitsin yleistietoo sen verran, et PR omaa jenkkien ainoot sademetsät. On ollu ihan törkeen mageeta päästä koluumaan ihan huikeen leffamaisii metiköitä. Ollaan tehty pariki haikkausreissuu sademetsien uumeniin ja meikäläine on kyl diggaillu aika kybällä. Niket on saanu aika kovaa ruoskaa ja hittii ku reitit on kulkenu kivikoissa, kanjoneissa, koskissa, erinäisissä mutalilluissa ja vesiputouksissa. Aktiivisuusrannekkeen askelmittari ja kerroslaskuri on huutanu hepreaa ku ollaa paineltu menee kaikenmaailman mestoihin tyyliin treenimeiningillä.

Yks ehkä tähän astisen reissun mageimmista jutuista ikinä on ehottomasti ollu haikkaus semisalaseen mestaan keskelle sademetsää. Törmättiin yksiin suomalaisiin reissaajiin, jotka oli kuullu täkäläisten suosimast vesiputous/kanjoni/koskimestast. Saatiin snadisti epäilyttävät ajo- ja reittiohjeet eikä meitä enää voinu pysäyttää. Ajoreissu oli viäl suhtkoht ok, mut haikkaus kasvavaa koskee pitkin ylävirtaa alko puolen tunnin rämpimisen jälkee pikkase ihmetyttää. Pänkkeinä vaan jatkettiin ja voi herran lettas mikä spotti meille avautukaa. Oli hyppymestaa, kallioliukuu, liaaniflengaust ja kohtalaisen hulluu boulderointimeininkii. Meijän koko köörillä lähti mopo lapasesta ja kukin veteli vuorollaan ihan hullui hyppyi naama muikeena. Ite pääsin vetää ekaa kertaa ikinä backflipin liaanista, ihan parasta.

Tyttöjen jäädessä mainspotille flengaamaan, me lähettiin Jessen kaa vallottamaan vesiputousta ylöspäin. Maaston muuttues kinkkisemmäks meijän ilmeet vaan levis. Reilun puolen tunnin boulderointikahlaamisen jälkee päästiin kosken yläpäähän ja alotettiin hulluin laskeutuminen miesmuistiin. Ajan saatossa kallioon kaivertuneet kourut oli hiotunu hulluja liukumäkiä, joita pitkin pääs laskee. Toi kaikki oli vaan jotain ylimaagista ja me iskettiin enempi fistbumppii ku laki sallii. Tytöt oli ehtiny jo snadisti alkaa huolestuu ku me kaks vallottajaa loppujen lopuks saavuttiin sankarin elkein takasin mestoille.

puarjunglepuertoofblogigissepuertorico3puert4puertorico5puertorico4puert
Jotenki nyt ku tätä täs kirjottelee ni alkaa samal kelaamaan et eiks meit missään kohtaa muka pelottanu tollane mesta keskel ei mitää. Tai mitä jos metiköis saatikka sitte vesissä olis ollu jotai hirviö örmyjä. Tai mitä jos meijät olis vaa ryöstetty ryteikössä. En osaa ainaskaa ite sanoo muuta ku, et kertaakaa ei meikäläisel ollu mitään tollast mielessäkää. Enempi vaivas se et tyris kamerakaluston tai ittensä johonki kanjonilouhikkoon. Kaipa se maaginen fiilis vaan peittos kaiken pelon ja epäilyksen. Anyways ylimagee kokemus ja nyt sitä vaan venaa mitä tää mesta kykeneekään tulevina päivinä suomaan.

Sebastian: Nature is extremely vivid here in Puerto Rico. The roads into the mountains are wild and I have no words for the scenery that we’ve seen on our road trips. We’ve been hiking like crazy and the places have literally blown my mind. Rainforest with its atmosphere, the waterfalls, the canyons and the mountains are ridiculous. The contrast of the jungle and the american lifestyle is pretty wild and almost impossible to grasp. Anyways this has been an amazing experience and I just can’t wait for the the days still ahead.  


lauantai 06. helmikuu 2016

Problems in paradise

blogs

Anna:

Voi jösses mä sanon vaan! Todella hämmentäviä hetkiä on koettu tässä reissun alkuaikoina. Nyt pieni selostus tapahtumista! Anteeksi jo nyt alkuun blogitauko – on tullut tosiaan pari muuttujaa. Vaikka tänne lähdettäessä jo tiedettiin, ettei Puerto Ricolta voi olettaa kovin kummosia mitä nyt turvallisuuteen tulee, niin kyllä tilanteet tulee aina ihan puskametsistä. Mulle turvallisuuden tunne on usein matkakohteen tärkeimpiä ominaisuuksia, koska herkkänä tyyppinä menetän helposti yöuneni. Meijän perheen kohalle kun on vuosien saatossa sattunut ja tapahtunut ties mitä kaikkea kotimurroista loma-asuntomurtoihin kuin automurtoihinkin. Not cool.

Oltiin varattu täältä Puerto Ricosta Airbnb -kämppä, jossa on perusolohuoneen ja keittiön lisäksi kolme makuuhuonetta. Asunto sijaitsee rauhallisella ja hyvämaineisella alueella, jossa on paljon loma-asuntoja. Pari ekaa vuorokautta meni ihan kivasti, kunnes yhtenä päivänä tultiin rannalta kotiin ja talon edessä oli poliisiauto. Ensimmäinen ajatushan oli se, että meidän asunto on keikattu – oltiinhan ainoot talossa asustelijat. Ilmeni kuitenkin, että alakerran tyhjillään olevaan asuntoon oli murtauduttu ja sieltä viety irtaimistoa. Murrosta jäi koko porukalle vähän nihkeät fiilikset ja pienehkö pelko persuksiin, varsinkin kun tajuttiin, ettei lähitaloissa asu ketään ja ollaan aika yksin oman porukkamme kanssa sikälimikäli jotain tapahtuu.

No, nukuttiin seuraavat pari yötä vähän levottomasti kämpillä. Onneksi oltiin valppaina, sillä yhtenä yönä alettiin kuulla outoa ääntä talon ulkopuolelta. Patistin Sebastianin tsekkaamaan tilannetta ja kappas vaan: joku käveli meidän ja viereisen talon väliä taskulampun kanssa. Pian muukin porukka heräsi ja alettiin kuikuilla ikkunoista ja parvekkeelta tilannetta arkoina. Yhtäkkiä räsähti. Luultiin tyypin pyrkivän meidän taloon sisään, eikä hetkeen uskallettu oikein edes katsoa ikkunoista. Oltiin kuultu, että murtoja tekee lähinnä huumeveikot ja muut sekarikolliset, joten haluttiin pysyä näkymättömissä. Tärisevin käsin aloin soittaa hätäkeskukseen, josta vastattiin nopeasti ja hetken päästä saatiinkin jo poliisit pihaan.

Minuutit ennen poliisin saapumista tuntui äärettömän pitkiltä. Mitä jos varas iskisi sisään meille? Pojat kulki aurinkovarjon tankojen ja harjojen kanssa pitkin kämppää levottomina ja selkeesti kaikki oli tosi peloissaan. Kello oli tässä vaiheessa vähän yli puolen yön ja kuultiin edelleen varkaan ääniä. Poliisit saapui, oikein monen auton voimin ja päästiin seuraamaan takaa-ajotilannetta, joka valitettavasti päättyi poliisin tappioksi. Varas/varkaat pääsi karkuun ja me jäätiin valvomaan kämpille pelokkaina ja järkyttyneinä. Tilanne tuntui siinä hetkessä, yön pimeydessä todella uhkaavalta varsinkin, kun tiedettiin tekijän olevan vielä vapaalla jalalla.

Sori pitkä stoori, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Pidettiin melkein koko yö vahtia olohuoneessa ja googlattiin meille uusi hotelli airbnb:n tilalle. Meidän hosti oli tosi järkyttynyt tilanteesta ja suostui palauttamaan meille rahat majoituspäivistä, joita emme tule lomallamme käyttämään. Kyseinen asunto ja alue ei vaan enää tuntunut turvalliselta. Voin sanoa, että olin tapahtumista kohtalaisen järkyttynyt, kuten muukin porukka. Täällä päin maailmaa haluaisi pysyä erityisen kaukana rikollisuudesta. Koskaan ei voi tietää kenellä hörhöllä on ase mukanaan.

Ootteko te törmänny vastaaviin läheltä piti -tilanteisiin reissussa tai Suomessa? Todella nihkeet fiilikset kyllä jäi, eikä hetkeen tee mieli majoittua vartioimattomassa ja henkilökunnattomassa talossa ulkomailla. Sen verran herkkistä tässä ollaan, että muutama kyynelkin tuli tirautettua – lähinnä helpotuksesta ja jälkikäteen.

Anna: Woah! Our trip got a unexpected start when we ended up in the middle of a house robbery wave. Not cool at all! Thankfully the thief chose an empty apartment, even though it felt like he was coming inside our house. Crazy scary stuff which drove us to leave the airbnb and choose a hotel. Now safe and sound.


keskiviikko 03. helmikuu 2016

Hello from Caribbean!

blogsa

Anna & Sebastian:

Hei tyypit! Täällä ollaan, auringon alla jo kuudetta päivää! Ihan huipputiimi kasassa, vaikkei kaikkia etukäteen hyvin tunnettukaan. Puerto Rico vaikuttaa ensikosketukselta tosi monipuoliselta ja kauniilta kohteelta, iso peukku! Meillä on täällä family car vuokrattuna, johon mahdutaan kivasti koko kuushenkinen porukka. Autoreissut isolla jengillä menee tosi äkkiä ja monen navigaattorin voimin ollaan tähän asti löydetty perille sinne minne on pitänykkin.

Koettiin tähän asti reissun  maagisin hetki heti ekana aamuna, kun käveltiin meijän kämpiltä rantaa pitkin aamupalalle. Otettiin kohteeksi läheiset ruokakiskat ja tallusteltiin muutaman kilsan matka yhellä kauneimmista rannoista ikinä. Missään ei ollu ristin sielua ja haukottiin henkeä maisemien takia. Rannalle alkoi kyllä valumaan turisteja ja paikallisia myöhemmin, mutte mitään varsinaista katrasta. Turistien vähyys ihmetyttää kyllä ihan sairaasti.

puertoblogblogssblogiblogainstaaanblogspuertoricopuertooblogginstaas

Mesta on kyllä jännä yhdistelmä Karibiaa, Jenkkejä ja Espanjaa. Kunnon kameleonttimaa! Postauksia tulossa eri aktiviteeteista ja fiiliksistä tarkemmin lähipäivinä. Ainakin viime yön jäätävistä murtovarasjutuista pitää päästä avautumaan teille! Huh, onneksi oli läheltä piti tilanne ja loma saa jatkua normaalisti.

Huomenna lähdetään yhdeksi yöksi paratiisisaarelle nimeltä Vieques. Siellä on tarkotus mennä ainakin yömelontaan katsomaan sinisenä hohtavaa biobayta. Jännää!

Hello from Puerto Rico! This place is a weird combination of Caribbean, American and Spanish. More posts from here coming soon, so stay tuned!


tiistai 02. helmikuu 2016

Vastaukset vol. 3

vastaukset

Mikä on paras hetki elämässänne?
A: Mun on vaikea eritellä tiettyä hetkiä, enemmän koen elämää aikakausina. Yksi tosi mieleenpainuva hetki on Keniasta. Seistiin safariautossa toisiimme nojaten ja maailmaa ihaillen.
S: No huhhuh, kiva kyssäri, varsinki ku omaa sekunnin muistin. Kaiken hyvän taustalt löytyy kuiteski Anna, joten vastaan se hetki ku bongasin Annan. Sen takii oon tässä ja nyt.

Onko teillä molemmilla ajokortit?
On, ajaminen on tosin asia joka saa meissä helposti riitaa aikaiseksi. Ollaan molemmat aikamoisia pelkääjän paikalta huutelijoita.

Mikä on teidän lempivuodenaika?
A: Kevät, silloin on vielä kesä edessä. Muhun iskee jo juhannuksena haikeus, että kohta tää on ohi!
S: Lämmin, se aika ku voi vetää 24/7 shortseis.

Mitä mieltä olette mustasukkaisuudesta?
A: Ikävä tunne – varmasti niin kokijalle kuin kohteelle. Tässä suhteessa en oo oikeen mustasukkasuuteen törmännyt, aiemmissa kyllä.
S: Eipä oo oikee mitää mielipidettä aiheesta. Ei oo tuttu juttu nyt, eikä oo ollu aiemminki.

Vietättekö tavallisella työviikolla paljon aikaa erillään, vai oletteko enemmän yhdessä?
A: Vaihtelee tosi paljon! Perussetti on kuitenkin se, että vietetään n. 1 ilta viikossa ihan kahdestaan.  Muuten huidellaan joko omiamme tai ollaan ihmisten ympäröimänä kotona.
S: Enpä oo aiemmin tollast miettiny, mut ollaan aika omillamme. No mut ollaan kans melkee aina kahestaan tai ainaski yhes muiden messis. Äääh, onpa vaikee.

Mitä mieltä olette ”fitness-kulttuurista”, josta uutisoidaan nykyään paljon?
A: Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka siihen hurahtaa. Oon itsekin joskus urheillut todella päämäärätietoisesti ja dieetannut. En tosin haluaisi lähteä touhuun enää uudelleen. Olen onnellisimmillani ilman sääntöjä.
S: En oikeestaa mitää mieltä. Harrastamine on hyvästä, mut pakkomielteinen överimeininki taas ei. Rajansa kaikella ja homma toimii niin kauan ku on kivaa. Lähtiks tää nyt vähän väärin.

Mitkä on teidän lempparieläimet, mitkä taas inhokit?
A: Lemppareita manaatit, maitovalaat ja muurahaiskävyt. Inhokkeja valitettavasti vihaiset koirat.
S: Oon täs nyt jo tovin pohtinu inhokkei, mut eipä tuu mieleen. Diggailen yli kaiken jokast elikkoo. Hait on sellasii joihin en haluis kylläkää törmätä. Kissat on kans aika epäilyttävii tapauksii.

Mitä ruokaa ette voi sietää?
A: Ennen inhosin capriksia ja paprikaa – nykyään syön molempia. Lasagne on semmonen jonka makuun en oo oikeen päässyt. Muuten syön ihan mitä tahansa!
S: Pahalt haiseva, koostumukseltaan ällö ja epäeettinen sapuska saa meitsin etomaan.

Mikä on viimeisin (valkoinen)valhe jonka olette sanoneet?
A: Ihan mahdoton muistaa… Musta tuntuu että se liittyi jotenkin Sebun joululahjaan.
S: Anna ja Iines lähti just hakee jostai burgereit ja ne kysy haluunko jotai. Vastasin etten haluu, mut oisin kyl ehkä kuiteski saattanu haluta.

Milloin olette viimeksi jääneet kiinni (valkoisesta)valheesta?
A: En oikeesti tiedä! Tosi harvoin tulee varmaan viljeltyä, mua jotenkin ahdistaa valehteleminen.
S: Meitsi on valkosten valheiden ritari ja samal maailman huonoin niiden sepustaja. Jään siis aina kiinni ja siks toiseks Anna on elävä valheen paljastin.

Jos teille annettaisiin päivä jolloin muututte näkymättömäksi, mitä tekisitte kyvyllä?
A: Kävisin varmaan kuuntelemassa keskusteluja, joita en sais kuulla :D.
S: Toisaalta tekis mieli tehä ihmetekoja, mut sit taas haluis vaan vetää sebitimee ja olla poissa muiden silmistä, heh.

Mikä on pahin asia aikuisuudessa?
A: Se, ettei voi enää pistää mitään sen piikkiin että on nuori ja tyhmä. Kai ilmiötä vois kutsua myös vastuuksi.
S: Fyysinen rappeuma. Skidinä saatto ottaa ihan hulluu hittii ja riitti ku puhals, mut nyt ei tartte ku kaatuu ni on sairaalakeikka.

Missä asioissa olette pinnallisia?
A: Mulle on aika tärkeetä oman kodin ulkonäkö ja tykkään myös pukeutumisesta. Toistaalta, voin elää kaaoksen keskellä ja näyttää monta päivää putkeen spurgultakin. Silti ne kaks asiaa tuli ekana mieleen.
S: Vetoon siihen, et oon osittain slaavi ja saan siten ollakki snadisti pinnalline, hehhee.

Onko teillä avioehtoa? Testamentteja? Onko teillä henkivakuutukset?
Ei oo testamentteja eikä henkivakuutusta, mutta avioehto kyllä. Siitä voi lukea lisää täältä.

Miten parhaat ystävänne kuvailisivat teitä?
Pyydettiin Iinestä antamaan kuvaukset tähän:
”Anna on räiskyvä, heittäytyvä ja semmonen joka pitää tärkeistä ihmisistä tosi hyvää huolta. Hauskaa ja yllättävää seuraa.
”Sebbe on sebbe. Huumori 10 ja jotenki sen oma juttu. Se on aina oma itsensä oli seura mikä tahansa. Osaa myös olla hellyyttävä.”

Kuinka tärkeää fyysinen läheisyys on teille parisuhteessa? Onko teillä paljon arkista koskettelua ja läheisyyttä?
A: Kirjoitettiin joskus aiheesta läheisyys ihan postauskin. Koen henkisen läheisyyden tärkeämmäksi kuin fyysisen, mutta tykkään kyllä halata ja paijatakin. Ei olla kovin toutchy pari muiden edessä, mutta kahdestaan saatetaan sit nyhvätä.
S: Meikäläinen on kunnon jääpuikelo. Hellyyden osotukset a.k.a lääppimine ei oo meitsin juttu. Mut ku Anna paijaa ni onhan sitäki pakko halitella.

Miten olette saaneet aika erilaiset persoonanne toimimaan yhdessä?
A: Kysymys kuuluukin, että ollaanko? Haha, osittain varmaan, mutta edelleen tulee yhteentörmäyksiä.
S: No niinpä, siinähän vasta kyssäri. Varmaanki ylitöillä, hiellä ja verellä. Edelleen törmäillään mut pidetään sitä eroavaisuutta rikkautena ja mielen avartajana.

Kumpi teillä antaa enemmän periksi ja joustaa?
A: Saako vastata, ettei kumpikaan?
S: Aika paha, ollaan molemmat jääräpäit ja kivenkovii omien asioiden puolest puhujii. Loppupeleis onneks halutaan yhteist parasta, mikä luo karun tiimin. Go team me.

Ootte useesti kertonut, että teille ei ole tulossa lapsia, mut jos teille pyytämättä ja yllätyksenä tipahtaisi jostain tyttö ja poika, niin mitä antaisitte niille nimeksi? :)
A: Vastattiin tähän edellisessä kysymyspostauksessa ja taisin sanoa että tytölle Alina tai Numi. Poika vois olla vaikka Aaron!
S: Ihan sama monta kertaa tähän vastailee. Aikamoinen ajatus noi muksut, huh. Nyt fiilistelen pojan nimee Artemis ja tytön nimee ??????

Vaadin vieläkin sitä meikkipostausta ! Mitä meikkejä ja miten Anna meikkaa?
A: Apuva! Meikkaamisesta kirjottaminen ei tunnu luontevalta ja käytän ihan sekalaisesti sitä mitä kaapista löytyy. Kulmakynä, bb-voide ja nestemäinen kajaali on semmoset perustuotteet!

Mitä kameroita/ mikä kamera teillä on ?
A: Nikon D7000 ja kakkosena Olympus Pen E-PL7.
S: Eikä saa unohtaa Iphone 6+:saa. Kohtalaisen laadukas kamera, jolla voi kans soittaa ja koodata.

Miten huollatte ihoanne ? (Haluun kunnon ihonhoitorutiinit postauksen ! :p)
A: Pesen aamusin vedellä ja rasvaan. Iltasin pesen meikit pesuvaahdolla ja rasvaan taas.
S: Aamulla pesen naamarin joko La Roche-Posayn tai Vichyn pesuvaahdolla. Oon nyt talvella huomannu et Aqualan perusvoide toimii mainiosti herkälle hipiälle päivisin. Illalla sama pesuhässäkkä ja nyt testissä Vichyn uus Normaderm yövoide.

Jos saisitte parantaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi?
A: Väkivalta pois.
S: Pahuuden sen kaikissa mahollisissa muodoissa.

Entä jos saisitte valita koko menun alkupaloista jälkiruokaan itse niin, että vain taivas olisi rajana, mitä söisitte? :)
A: Alkupalaksi etanoita tai kampasimpukkaa. Pääruoaksi joku ihana kala-annos tai vaihtoehtoisesti kermainen pasta. Jäkkäriksi juustoja ja hilloa.
S: Grandiosa pannupizzan, extra ilmakuivatul kinkul, minitomaatteil, juustol ja pizzamausteel. Rootbeeriä juomaks ja jälkkäriks Ben and Jerrys laktoositont jädee (does not exist).

Kumman valitsisitte kämppikseksi seuraavaksi vuodeksi: Matti Nykänen vai Johanna Tukiainen?
A: Oh… Varmaan Matin, jos se on nykyään raittiina?
S: Kyl vissii ois pakko valita ehkä Mäkikotka. Eipähän tulis tylsää.

Jos perustaisitte bändin niin mikä sen nimeksi tulisi? Millaista musiikkia tekisitte?
A: Perustettaisko me bändi kahdestaan? Sebulla olis varmaan rummut ja mulla koskettimet ja laulu. Ehkä bändin nimi olis vaan tylsästi Anna & Sebastian
S: Meijän bändis meitsi tekis biisit, sanat ja sovituksen. Soittaisin 8 kielisel skebal kitarat ja basson. Hoitaisin kans hullun rumpusetin telomisen ja tieteski laulun. Anna roudais kamat ja hoitais valaistuksen sekä miksauksen. Musa ois eclectistä, progressiivista ja polyrytmistä metalcorea djent vivahteella. Toi nimijuttu vaatiiki sit perinpohjimmaist puntarointii. Palaan astialle laters.

Jos teidän talo syttyisi palamaan ja vain toinen teistä voisi selviytyä hengissä, kumpi se olisi ja miksi?
A: Jos äksidentti tapahtuisi yöllä, niin varmaan mä selviäisin koska heräisin ajoissa. Jos päivällä, niin ehkä Sebastian koska olis uskaliaampi menemään liekeistä läpi.
S: Anna, koska meikäläinen vetelis mitä suurimmal todennäkösyydel sikeitä, enkä heräis mihinkää.

Kun tilaatte pitsaa, mitkä täytteet on pakko olla mukana?
A: Sipuli, smetana ja rucola on aika must. Sit jotain lihaa/kanaa/äyriäistä.
S: Pannupitsa paprikal, sipulil, tomaatil, pekonil, pepperonil, extrajuustol ja oreganol.

Asuisitteko mieluummin unelmatalossanne Sodankylässä vai pienessä murjussa Helsingissä (pientä murjua ei mahdollista remontoida)?
A: Pienessä murjussa Helsingissä. Ihmiset tekee kodin ja multa loppuis happi ilman mun läheisiä vaikka talo oliski unelma.
S: Stadin murjuluukussa. Sellanen meininki on jo taannoin koettu, eikä vaivannu olleskaa. Sodankylän työllisyys ja pidempi sekä kylmempi talvi ei innosta olleskaa.

Jos saisitte syödä vain yhtä ruokalajia loppuelämänne ajan, mikä se olisi?
A: Salaatti, jos sitä sais varioida.
S: Pastaa.

Kenen julkkiksen kanssa vaihtaisitte elämää viikoksi ja miksi juuri sen kanssa?
A: Oon niin huono näisäs julkkiskysymyksissä.. En oikeesti tiedä! Ehkä jonkun muusikon. Olis siistiä päästä esiintymään lavalle!
S: En oikeesti oo tällasii aiemmin miettiny, mut vaik jonku hyvän stand-up koomikon kaa. Louis C.K. ois funny.

Jos toinen teistä päätyisi pettämään samaa sukupuolta olevan kanssa, olisiko suhtautuminen siihen erilainen kuin jos se olisi tapahtunut vastakkaisen sukupuolen kanssa?
A: Mä olettaisin että suhtautuminen olis vähän erilainen. Ensinnäkin jo sen takia että tieto toisen homoudesta tulisi ihan puskista.
S: Ehottomasti, koska ei vaa kykenis mitenkää kilpailee. Tietyl tapaa se samal ahistais ja lämmittäis mieltä ku ei vaan ois samoil leveleil.

Millä tavalla tai keinoilla hoidatte ja vaalitte arjessa parisuhdetta?
A: Viimevuonna vaalittiin treffien kautta aika hyvin suhdetta ja yhteistä aikaa. Koitetaan tehdä yhteisen tekemisen lisäksi pieniä tekoja, laittaa viestejä ja tehdä toiselle ruokaa. Aika usein tulee myös sanottua toisella että rakastaa. Mun pitäis ehkä pistää välillä vähän jarrua ja viettää enemmän aikaa Sebun kanssa huitelemisen sijasta.
S: Rakkauden sanoil, viesteil, ylläreil, urheilullisil aktiviteeteil, yhteisel ajal, huumoril, hellimisel, tsemppaamisel ja kaikel mahollisel jeesil.

Onko teillä kertaakaan tullut riittämättömyyden tunnetta suhteessanne?
A: ihan kaikenlaisia tunteita oon kokenut tän kohta viisvuotisen suhteen aikana. Varmasti myös riittämättömyyttä ja muita ikäviä fiiliksiä.
S: Meikäläisel on tän upeen suhteen aikana käyny kontolla kaikki maholliset maailman tunteet niin hyväs ku pahaski. Oon oppinu enempi elämästä tänä aikana, ku koskaan ikinä ennemmin.

Mitkä on teidän tulevaisuuden suunnitelmat?
A: Musta tuntuu, että meillä on molemilla vähän omamme liittyen uraan, harrastuksiin ja muuhun. Yhteisiä on sit liittyen asumiseen, matkustamiseen ja elämään yleisesti.
S: Wowwowwow, aika paha ja kohtalaisen vaikee kyssäri. Vastaan ytimekkäästi tapahtuma- ja tunnerikas elämä.

Mitä toinen merkitsee teille?
A: Sanoinkuvaamattoman paljon. Turva, tuki, onni ja nauru.
S: Enemmän ku saan puettuu sanoiks. Kaiken kaikessa.

En ole täällä blogin puolella lukenut teidän mielipidettänne asiasta, mutta aikakauslehdistä olen asiasta lukenut. Lehtihaastatteluissa olette tehneet erittäin selkeäksi ettei teille ole tulossa lapsia. Oliko tämä tiedossa teillä alusta asti ja miten vanhemmat ovat suhtautuneet asiaan? Oletteko koskaan miettinyt mitä jos mieli muuttuukin asiasta? Itse olen aina tiennyt haluavani lapsia, joten mielenkiinnolla kuulisin teidän ajatuksia asiasta. Ymmärrän että on hyvin henkilökohtainen asia ja ymmärrän jos ette halua vastata. :)
A: Aihe on aika herkkä, eikä siitä mitenkään kamalasti huudella. Tilanne on ollut alusta asti kuitenkin se, että meitä on yhdistänyt lapsettomuus ja siihen pyrkiminen. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, mutta edelleen ollaan kyllä samoilla kannoilla molemmat. Läheiset on suhteutunut ihan jees, onhan se toki kova pala joillekin. En oo ihan varma ottaako ihmiset myöskään ihan tosissaan asiaa. Moni varmasti ajattelee, että mieli voi muuttua ja niinhän se voikin :)
S: Meijän linjaus on ollu alust asti aikamoinen helpotus, koska lapsettomuus on varteenotettava suhteentappaja. Ei me myöskää olla poisluettu mahollista perheenlisäystä, mut täl hetkel mennään näillä.Meille riittää me ja siinäki on jo oma hommansa, heh.

 Top 3 riidan aiheet?
A: Nyt jos kysytään niin ekana tulee mieleen lähinnä siivoaminen, asenne-erot ja safka. TOP 5 riidan aiheista on postaus olemassa, se löytyy täältä.
S: Varmaanki kykenemättömyys erinäisissä aikatauluissa ja sovituissa jutuissa pysymiseen. Yleisen järjestyksen ylläpito. Ja kaipa toi meijän tempperamenttisuus kykenee kehittämään riidan aiheesta ku aiheesta.

Onko teillä hellittelynimet toisillenne?
A: Sebastian on näissä parempi. Mä käytän useimmiten vaan Sebua, Sepiä tai Sepsua.
S: Honeymunchkin’, Hanski, Ansku, Käpy, Beib, Bansku, Boo…

Lempi väri?
A: Vaaleen harmaa miellyttää tällä hetkellä tosi paljon, mut all time favourite on kyllä maaston vihree.
S: Mustan ja metallin sävyt sekä puhdas valkonen. Hups, tuli enempi ku yks. Korjaus, vastaan harmaa.

Lempi kauppa?
A: Tykkään safkashopata, joten laadukkaat ruokakaupat! :)
S: Varustenet.

Rahan säästö vinkkejä?
A: Näistäkin löytyy postauksia meidän blogihistoriasta kaksikin: vol 1 ja vol 2.
S: Tee töitä, omistautumisia ja uhrauksia niin paljon ku tavottees vaatii. Itsekuri, päättäväisyys ja järjen käyttö jeesaa suuresti.

Ottiko Anna Sebastianin sukunimen kun menitte naimisiin?
Noup, omillamme mennää.

Molemmilta yksi ruoka, mitä ei voi sietää?
A: En tykkää yhtään janssonin kiusauksesta :s
S: Koulun kuivat silakkapihvit ja kumipotut ällökastikkeella.

Kuinka pitkiä olette?
A: 161cm
S: 178cm.

Onko kumpikaan teistä kirjoittanut ylioppilaaksi? Jos on, niin millaisin arvosanoin?
A: Jep, E:tä ja M:ää oli paperi muistaakseni täynnä!
S: Noup, joku pari kurssii vaille. Joskus piti vetää loppuun, mut lieneekö enää tostakaa meriitistä hyötyä.

Haluaisin kysyä: Mitä mieltä olette turvapaikanhakijoista? Minkälaisia ajatuksia herättää tämä niiden suuri ”tulva”?
A: Varmasti valtavirtaan verrattuna suhtautuminen mun kohalla aika myönteistä :)
S: Eipä sen kummempia. Jos mun hima ois sodan ja pahuuden runtelema ni haluisin kans päästä johonki muualle ja saada mahollisuuden rakentaa uus elämä.

Miten olette ratkaisseet kodin siisteyttä/järjestystä koskevat erimielisyydet?
A: Musta tuntuu, ettei olla ihan vielä ratkaistu. Joissain asioissa ihmiset on vaan perustavalla tavalla erilaisia.
S: Pidetään molemmat siisteyttä kokoajan yllä ja siivotaan koko huusholli kertalleen viikossa. Meitsi ainaski luuttuu ja pyyhkii mestoja heti ku huomaan skeidaa.

Haluatteko tulevaisuudessa lapsia? :) jos niin kuinka monta? Teille tulisi varmasti kauniita lapsia, toki olette kaunis perhe noinkin.
A: Ei olla suunniteltu perheen lisäystä, kiitos kuitenkin!
S: Vastailtiin toho lapsijuttuun ylempänä. Ja mitä tohon ulkonäkö juttuun tulee ni saako olla eri mieltä. Jos katon peiliin ni muksust tulee todennäkösesti jotain klonkun, hobitin ja gingerin pihatontun väliltä. Onneks Annan puolelt tulis keijumaist kauneutta.

Kysyin aiemmin ihmis-ihminen-postauksessa, mutta en saanut vastausta.. Jos Sebastianin ois yksinkertaisesti pakko muuttaa vaikka australiaan lopullisesti, niin menisikö anna mukaan?
A: Anteeksi, kommentti on varmaan jääny huomaamatta! Tosiaan kyllä mä varmasti menisin varmaan ainakin käymään ja koittaisin jakaa aikaani kahden maan välillä. Kokonaan muuttaminen ei kyllä houkuta yhtään…
S: Tollanen mukaanmuutto jonnekki kaukasuuteen on jotai nii absurdia, etten pysty ees tält istumalt sitä sisäistää. En kyl toisaalt nää itteeni muuttamas mihinkää kauas pois, mut jos ois must kii ni Anna on kyl pakolline.

Mitä tulee teidän tomaattikermakastikkeeseen? :)
A: Tää on Sebun heiniä… Mä tene mielummin kastikkeet ilman tomaattia!
S: Tomaattimurskaa, sipulii, valkosipulii, yrttei, pasta rosso -maustetta, ripaus parmesaania, kermaa ja loppuvaihees miniluumutomaattei.

Mikäli missasit, niin täältä löytyy vastaukset vol. 1 ja ja vastaukset vol. 2.


sunnuntai 31. tammikuu 2016

Ulkoa valmis talo

taloon

Anna & Sebastian:

Ennen reissuunlähtöä otettiin tehtäväksemme käydä tsekkaamassa rakennustyömaan viimesin tilanne. Tiedettiin, että pytinki on pystyssä ja muutamia kuviakin oltiin saatu nähdä Annan porukoilta, mutta veri veti todistamaan itse koko komeutta. Hypättiin autoon ennen auringonnousua ja täpinöitiin yhdessä koko ajomatka. Ei oikeen osattu päättää, että pelottaako vai ilostuttaako.

Postaus on toteutettu yhteistyössä Honkarakenteen kanssa.

Kurvattiin pihaan ja haukottiin henkeä – kirjaimellisesti. Talon takaseinä näkyi jo hiekkatien päähän. Iskettiin auto hätäsesti parkkiin ja kirmattiin hangen läpi lähemmäs taloa. Siinä se ihan oikeasti oli, paikallaan, käsin kosketeltavissa. Tuoreet hirret tuoksui pihapiirissä ja nuuhkittiin ilmaa ihan fiiliksissä! Vähän myös lääpittiin vaaleeta, käsittelemätöntä puupintaa. Kierrettiin talo ympäri ja ihasteltiin sitä kaikkea. Käytiin rannassa, josta nähtiin hyvin talon etuprofiili. Isot ikkunat näytti luonnossa vielä isommilta kuin piirroksissa. Ikkunoiden asentamiseen oli käytetty kuulemma jotain erikoisnosturia ja se oli ollut koko pystysprojektin vaikein työvaihe.

Projektissa päädyttiin ottamaan pystytys Hongan kautta, ihan vaan kommervenkit välttääksemme. Haluttiin varmaa, laadukasta asennusta, jota ei tartte olla vahtimassa joka toinen päivä tontilla. Meille tuli oikeesti yllärinä että talo saadaan vesikattovalmiuteen niin nopeasti. Tässä meni reilusti alle kuukausi. Kiitos lumipeitteen, hirret pysy tosi puhtaina!

Nyt kasa fiiliskuvia ulkoa valmiista talosta. Seuraavana edessä onkin sitten kasa sisätöitä ja jossain hamassa tulevaisuudessa talon ulkopinnan käsittely harmaaksi, tummuusastetta ei oo vielä päätetty.

talotalossatalotalotalontalojulkisivu

Lopuksi asteltiin sisätiloihin, joka muodostuu tällä hetkellä yhdestä suuresta hallista. Kaivettiin pohjapiirros esiin ja alettiin mallaamaan mielikuvituksen voimin huoneita paikoilleen. Vasta tässä vaiheessa tajuntaan alko hiipimään se, että pian talossa aikuisten oikeesti herätään, kokataan, rokataan ja nukutaan. Yksi etappi saavutettu, monta edessä!

Kun lähdettiin takasin kotiinpäin, saapui vastaava mestari paikalle tekemään lopputarkastusta pystytysporukan kanssa. Harrilla oli homma hanskassa, joten meitä ei hommassa tarvittu. Tässä korostuu se, miten tärkeetä on saada hyviä tyyppejä mukaan projektiin. Ei tartte paljoo ressailla täällä Helsingin päässä.

Aiemmat rakentamiseen liittyvät postaukset löytää suoraan linkkien takaa:
Hei, me rakennetaan!
Inspistä vapaa-ajan asuntoon
Moderni hirsihuvila
Tontilla
Makuuhuoneunelmia

Some progress on the work site. The house is ready from the outside and looks pretty nice! We went to check the situation before our holiday. Things have happened pretty fast!