keskiviikko 27. toukokuu 2015

Onko ok?

annaonkook

Anna:

Edellinen onko ok -postaus sai sen verran mukavan vastaanoton, että päätin koota ajatuksia uudestaankin tähän muotoon. Samantyyppisiä nähdään blogissa varmasti jatkossakin ja Sebastianin versio on kehissä ensi viikolla.

Kysymys kuuluu: ONKO OK?

…lähteä töihin niin hirveellä hösältä, että oma, päälläoleva takki jää oven väliin?

…haastaa miespuolisia ystäviä harvase päivä painimatsiin. Joskus tulee kuonoon pahastikkin, mutta suurinosa ajasta homma on ainoastaan hauskaa ja adrenaliini virtaa. Viimeksi multa taisi irrota tukko hiuksia…

…ihmetellä isosti sitä, miten joillain on tarve sabotoida muiden suhteita. Mua syytettiin juuri hetki sitten kommenttiboksissa uskottomuudesta liittyen Barcelonan matkaan. Valoja päälle!

…kaivata ajoittain lapsuudenkotiin ja haaveilla tulevaisuudessa samaan taloon omien vanhempien kanssa muuttamisesta?

…luistaa välillä yöraudoista ihan vaan sillä verukkeella, ettei jaksa pestä niitä. Jep, mulla on yöraudat. Vieläpä semmoset hammassuojuksia muistuttavat, just hot.

…olla niin koukussa taateleihin ja homejuustoon, että niitä lähdetään hakemaan kaupasta vaikka viellä iltamyöhään?

…lukea kirjaa yömyöhään ja herättää toinen, jotta voi lukea inspiroivaa tekstiä ääneen?

…käyttää kotiasuna kymmenen vuotta vanhaa pyjamaa, jossa on sinisiä ja punaisia muffinssin kuvia?

…inhota niin paljon perusvaatteiden ostamista, että tyytyy mielummin vanhoihin, kulahtaneihin ja vähän jopa reikäsiin (hyi) mustiin toppeihin.

Ottakaa kantaa tyypit! Teidän kommentteja on ikävä <3

Mikäli missasitte edellisen vastaavan, niin se löytyy täältä. Nyt mä lähden heittämään talviturkin, on se sitten ok tai ei!

Anna: Is it okay to dream about living in the same house with your parents? Is it okay to hurry out the door and get stuck from the coat you are wearing? Or is it ok to enjoy wrestling with your guy friends? These are couple of my thoughts.


maanantai 25. toukokuu 2015

Marenkinen mocca soijamaitovaahdolla

mocca

Sebastian:

Meikäläine ja kahvi ollaan aikalail erottamaton parivaljakko. Vaikka alotinki kahvinjuonnin vasta parinkympin tälläpuolen, ni siit on tullu osa päivää, elämää ja arkee. Meilt löytyy himast normikahvinkeittimen lisäks espressokeitin maidonvaahdottimella, mut rehellisesti sanottuna oon menny aika minimitiedoil sen kans ja väkertäny kahvijuomii lonkalt ja mututuntumal. No, hommaan tuli muutos ku pääsin messiin Meiran Taste of Coffee -workshoppiin yhteistyökamppiksen myötä.
Workshopissa läimästiin pöytään faktaa erinäisist kahvilaaduist, -paahdoist ja juomien valmistamisest. Segafredo kahvit oli meille Annan kaa jo ennestään tuttui lähinnä kahviloist. Segafredo espressot on aitoi italialaisii espressoi, joist on hyvä lähtee rakentaa erilaisii kahvijuomii. Tärkeint oli kuiteski ensin saada tekniikka haltuun.
Kolme seikkaa, jotka workshopist jäi päällimmäisenä mieleen:
-Espresson päälle muodostuva vaahto on nimeltään crema, joka on kahvin oman rasvan ja kahvikoneen paineen yhteistuotos. Jos cremaa ei esiinny espressossa, ni on luultavasti  vanhentunutta kahvii käytös.
-Oli sit espresso tai normikahvi kysees, on happi sen arkkivihollinen. Meikäläisel on ollu tapana keittää palttiarallaa viiden aikoihi aamul kerral iso määrä a.k.a pannulline kahvii. Siit sit itelle lähtee duuniin messiin termaris suurin osa. Annalle jätän kupposen pöydälle, jonka Anna sit vetelee mikron kaut huiviin oman aikataulunsa puitteis. Saatiinki kuulla, et jo vaivases pariskymmenes minuutis kahviin alkaa muodostuu erilaisii, ei niin herkullisii happoi. Mikä siis tarkottaa sitä et oon juottanu jo kohtalaisen kauan omalle vaimolleni happoja, että sillälailla, hyvä meitsi the barista wannabee.
-Ku espressokeittimen ”lataa” kahvilla, tulee se painaa ”kahvaan” todella kovaa napakaks paketiks, jottei vesi vaa hurahda liian helposti läpi jättäen kahvii köyhäks ja laimeeks.

mocca2

Meitsi haastettii kehittelemään oma kahvijuoma. Yks tärkeimmist asioist asioit meikäläiselle oli laktoosittomuus ja hankittii hommaa varten erikoiskahveihi tarkotettuu soijamaitoo. Meikäläinenhän juo kahvin normisti mustana, mut nyt halusin tehä kunnon herkkuu, sellast mikä maistuu myös vaimolle. Täs siis resepti Sepin superkahviin.

MARENKINEN MOCCA SOIJAMAIDOLLA
2 annosta Segafredo Espresso Casaa
2dl soijamaitoa
minttusuklaamarenkia
suklaakastiketta

Pursota suklaakastiketta lasin pohjalle ja reunoille. Valmista 1-2 espressoa makus mukaan, haluamallas valmistustavalla (mutteripannu, Aeropress, perinteinen keitin…) ja kaada valmis espresso lasiin. Vaahdota soijamaito ja kaada sekaan. Viimeistele annos murskatulla minttusuklaamarengilla.

mocca1

Näit kahvei oon saanukki tehä nyt muutamii ku oon taas innostunu ton meijän kahvikoneen käytöst. On oikeesti siistii oppii kahveist enemmän ja kehittää omii baristataitoi. Meilläki lappaa sen verran porukkaa, joille on kiva tarjota ite tehty erikoiskahvi. Todennäkösesti kesää kohden me aletaa kääntyy kuumist juomist jäälatteihin sun muit freeseihi juomii.

Löytyyks siält kahvikärpäsen purasun saaneit? Jos oon oikein ymmäräny, ni kahvi ja kaikki siihen liittyvä on jopa aika trendikäst täl hetkel. Mikäli asia kiehtoo, ni käykää tsiigaamas muidenki bloggaajien kahvireseptei Segafredo kamppissivuilta. Samas mestas on 31.5 asti käynnissä skaba, mis palkintona Segafredo espressoja.


sunnuntai 24. toukokuu 2015

Pics from the weekend

Anna & Sebastian:

Nyt vuorossa hyvin sekalainen joukko viikonlopun aikana napattuja kuvia. Sekaan on mahtunu niin tupareita, juhlajärjestelyjä, uinuvaa Töölönlahtea, autolla suhaamista, eilisen pärtkäilyn fiilistelyä, remppahommia kuin sohvalla latailuakin. Meillä tulee tosi harvoin valvottua myöhään, kun ei yöelämässäkään pahemmin palloilla. Tälle lauantaille osui kuitenkin paritkin kekkerit, joista toisissa oltiin järkkäysapuna niin valmisteluissa, kuin purussakin. Jossain välissä kerettiin kaverin tupareihin syömään parit mokkapalat ja hoitamaan sosialisoinnit. Tai toinen meistä siis hoisi toisen nukkuessa juhlaväen keskellä. Asetelmaa saa kyllä aina olla selittelemässä, kun ihmiset ei oo tottunu näkee julkisilla paikoilla moisia unikekoja. Awkward.

himaOLYMPUS DIGITAL CAMERAkotonaOLYMPUS DIGITAL CAMERApastaOLYMPUS DIGITAL CAMERAviikonloå

No, toisten juhlien purkuhan osu sitte legendaarisesti pikkutunneille ja se veti meijän rytmin ihan päälaelleen. Valvominen on päälle ja kropalle tosi rankkaa, kun siihen ei oo yhtään tottunut! Makeit maisemii tuli kyl nähtyy ku juhlatilan edustalt avautu kohtalaisen mageet näkymät öiselle Töölönlahdelle.

Kaiken juhlahärdellin jälkee nukuttiin pitkään ja hartaasti. Mietitään täs vaan, et miten jengi selvii työviikoista jos viikonloput menee rällästäen ja valvoen? Ollaanko me vaan harvinaisen väsyneitä ja tylsiä tyyppejä, kun ei kestetä riekkumista tai edes kännikuskina olemista. Toisaalta kyllähän erilainen tekeminen ja ihmisten tapaaminen antaakin paljon. Huh, silti uupumus on päälimmäinen fiilis at the moment.

Miten teijän viikonloput on sujunu? Ens viikolla pitäis alkaa kesä, joten sit viimestään vaihtuu kesämoodi päälle ja shortsit jalkaan.

We had a lot going on this weekend which meant that we were totally spent today. Thank god summer is starting next week and we can finally put on our shorts. 


lauantai 23. toukokuu 2015

Treffit vol. 21 – Prätkällä

Näyttökuva 2015-05-22 kello 20.23.46prätkäpari

Mitä? 1,5h ajelu prätkällä
Missä? Missä vaan, me pyörittiin Vantaalla
Milloin? Kuivilla keleillä
Mitä maksaa? Vuokraukset muutamia kymppejä – koeajoon saa velotuksetta
Kenelle? Kelle tahansa, jolla on liikaa aikaa kaupungissa
Kenellei ei? Ajokortittomille

prätkälläprätkä

Sebastian: Olin jo dumpannu melkeenpä kaikki haaveet kakspyöräsistä, kunnes tän treffihaasteen ttimoilta sain puhuttuu annan messiin huristelemaan. Itseasias vaimost paljastu vauhtihirmu jo sillon, ku käytiin treffien muodos mikroautoilee. Monee vuoteen en oo kaduil körötelly ja crossifillaristki luovuin pari vuotta sit. Tää kevät onki ollu eka sellane pitkii aikoihi, et kuuloaisti reagoi kaikkii prätkä-ääniin ja pää kääntyy pakostikki niiden suuntaan. Jotenki kummasti myöski youtubest on tullu kateltuu ehkä liikaaki prätkävääntöö. No anyways, sain hommattuu meille fillarin alle ja ei muuta ku menoks. Onneks en sentää ollu luopunu ajovermeist tai muust prätkäsäläst, mikä madals kynnyst lähtee ajaa. Annaltki löyty jotenki ihmeenkaupal sopivat vermeet touhuun. Ainoo seikka mikä oudoksutti oli se fakta, et meitsil ei oo ikinä enne ollu ketään kyydis. Me oltii molemmat nii sairais täpinöis ja jännäreis et oksat pois. Alotettii kuitenki sil, et meitsi kävi ottaa yksin fillarin haltuun. Pakko myöntää, et aikamoine tunneryöppy iski, ku kaikki maholliset fiilikset sekä muistot kakspyöräsii kohtaan palas kertalaakist. Kypärän sisäl on parasta ikinä ja se ajon tunne on vaa sanoinkuvaamaton. Otin Annan kadunvarrest kyytiin ja startattiin matka. Ekat kilsat tunsin kuinka Annaa pelotti jokaikine liike mitä tehtiin ja tärisevät jalat yhdistettynä tiukkaan puristusotteeseen keuhkojen ympäril hämmens hippasen. Snadi kuvausbreikki puolesvälis oli paikallaa, ja saatii rauhotuttuu ja purettuu fiiliksii. Ajosää vaan parani ja päästiinki vääntämää nelinumeroisille pikkuteille snadii mutkapätkää. Nii törkeen siistii ku Annaki diggaili touhust ja teki mieli kokoajan vaa huutaa potan sisäl onnest. En voi itelleni mitää, mä vaa rakastan sitä tiettyy fiilistä, mikä muodostuu ku vääntää kaasukahvaa. Ajatus tulevaisuuden reissaavast prätkäpariskunnast heräs meil molemmil ja alettiinki jo kelailee reittei ja kohteit roadtripille. Kaikki vauhdikas tekemine siis on ehottomasti se meijän juttu ja sitä on saletisti tiedos lisää.

Anna: Kaksien ei niin kummosten treffien (ravintolapäivä & turistibussi) jälkeen tää prätkähomma osu ja uppos! Iso plussa siitä, että nää treffit oli kokonaan Sebastianin suunnittelemat ja järjestämät. Pelkäsin miten tuun prätkän kyydissä a.) pysymään b.) viihtymään, koska mulla on taustalla ikävä kokemus yhen hurjapään kyydistä. Sebastian sai mun olon turvalliseksi alusta asti, eikä ne jalan silitykset kesken reissun ollu yhtään pahitteeksi. Prätkän vauhdissa mulle tuli sellanen ihan käsittämätön onnellisuusolo. Sellanen, että koko maailma on auki ja kaikki on mahdollista. Silmissä vilisevät maisemat, Sebastianista huokuva lämpö ja huriseva moottori oli jotenkin ihan täydellinen yhdistelmä! Vaikka oon alusta asti tiennyt Sebastianin olevan prätkäharrastaja, niin en oo asiasta sen kummemmin kiinnostunut. Kun tavattiin, oli Sebastianilla katupyörävaihe ohi ja motocrossmeiningit isosti päällä. Muutamia kertoja kävin radalla kattelemassa ajoa, mutta aika etäällä oon kakspyöräshommeleista pysytellyt. Nää treffit kuitenkin herätti mussa kipinän hommaan ja tuntui, että tutustuin elämänkumppanissani ihan uuteen puoleen! Nyt tekisi mieli läpsiä itteäni poskille ja sanoa että ”HERÄÄ NAINEN, MIEHESI ON MOTORISTI!”. Nyt nimittäin ymmärrän. Kahdenistuttava prätkä siis hankintalistalle, mä oon myyty!

prätkäpeiliprätkävarusteet

Arvosana treffeille
Sebastian: 10-
Anna: 9+

After two poor dates we found ourselves on a motorcycle riding together. Back country roads, changing scenery and just the two of us wrapped together. This is something we both would like to do more in the future. Just a great way to start a day!


perjantai 22. toukokuu 2015

Kahdenkeskeiset koti-illat

ilta

Anna & Sebastian:

Saatiin just ittemme kammettua kotiin ja viikon hommat alkais olee paketissa. Vaikka ollaankin aika touhukkaita ja aktiivisia tyyppejä, niin isoa arvostusta koti-iltoja kohtaan löytyy myös. Koska tällä viikolla arki-illoille sattui tavallista enemmän niin sanottuja ylimääräisiä menoja (kaikkea autokaupoilla pyörimisestä erinäisiin kehityskeskusteluihin), niin tää perjantai ollaan ihan vaan rauhassa himassa.

Mitä me sitten tehdään kotona kahdestaan?

Joskus selataan nettiä yhdessä, katsotaan kivoja asuntoja tai suunnitellaan vaikka reissua.

Joskus möllötetään sohvan eri päädyissä ja kännykät käsissä.

Joskus siivotaan tai järjestellään paikkoja. Tänään imuroitiin ekaa kertaa yli kahteen viikkoon.

Joskus muokataan yhdessä kuvia tai tehdään blogihommia.

Joskus touhotetaan kilpaa ja puhutaan toistemme päälle omista asioistamme. Mikä tapahtui juuri hetki sitten, kun molemmilla oli ollut jännä päivä.

Joskus taas saattaa kulua tunteja niin, ettei kommunikoida laisinkaan kun molemmat kaipaa omaa tilaa ja rauhaa

Joskus kokataan, leivotaan tai syödään överimäärät roskaruokaa. Kohta lämmitetään lautaselliset eilistä pinaatti-tomaatti-ricottapastaa.

Joskus harvoin katotaan yhdessä leffa, useimmiten päällä on tv ilman ääniä ja kanavana joku sellainen, jossa pyörii sisustus- ja remppaohjelmia.

Usein mennään aikaisin nukkumaan. Usein saatetaan tylsyyksissämme kinata jostain turhasta. Usein myös vedetään herkkuähkyt. Usein meillä menee lujaa ja tanssitaan ja lauletaan vuorotellen keskellä olkkarin lattiaa. Usein kotona raikaa nauru.

Sellaisia meidän normi-illat on, jos satutaan ne kahdestaan viettämään. Huomisesta on tulossa kiireinen, aamulla mennään prätkätreffeille (!!!), iltapäivästä ollaan jeesaamassa yhdessä tapahtumassa ja ilta vietetään kaverin synttäritupareissa. Nyt siis hyvällä omallatunnolla ihan vaan kotona.

Kivaa viikonloppua kaikille!

We are spending this Friday night at home. Usually we cook something together, watch tv on mute, discuss about our past days and just relax. Tomorrow we will have exciting day with lot of activities for example motorcycling and couple of parties. Have a nice weekend everyone!