perjantai 24. lokakuu 2014

Kysykää – me vastataan videolla

Anna & Sebastian:

Nyt kun ollaan hitaasti pääsemässä videopostausten makuun, halutaan me toteuttaa monelta lukijalta tullut pyyntö: Kysymyspostaus, niin että vastaukset tulee videolla. Olis kiva jos laittaisitte mahdollisimman paljon monipuolisia kyssäreitä tulemaan, niin päästään sit pähkimään niiden kanssa. Kysymyksiä voi osottaa meille molemmille tai jommalle kummalle nimettynä. Kivaa jos innostutte hommasta!

Viimesimmän kysymyspostauksen vastauksia voi käydä lukemassa täältä, täältä ja täältä. Ja vähän vanhempia täältä ja täältä sitten vuoden takaa. Ei haittaa jos kysymykset on samoja, koska meidän vastaukset on voinu myös muuttua. Kunnon tuuliviirejä kun ollaan…

Now it’s time to ask. If you have something in your mind, please put a question to the comment box. Thanks!


torstai 23. lokakuu 2014

Elämän peli

Anna:

Se on jännä, miten alkuviikosta on aina ihan sikana energiaa viikonlopun jäljiltä. Sunnuntain kipeilyn jälkeen oon ollu taas voimissani ja porhaltanu menemään hyvillä fiiliksillä. Alkuviikon painelin menemään toimistolla ja nyt loppuviikosta oon huidellu ties ja missä… Oon aika tohkeissani siitä, miten hyvin oon nyt viihtyny taas toimistolla ja työnteko tuntuu huippukivalta.

Ennen ku spekulaatio alkaa, niin totean vaan, että en ole raskaana. Pieni pullapömppis vaan pilkottaa hameen läpi. Koskakohan oon viimeks tehny vatsalihaksia? Hyi mua.

Mä oon myös vähän sortunu shoppailemaan lähiaikoina. Mulla saattaa olla kausia, etten osta uusia vaatteita kuukausiin, mut nyt oon hankkinu muutamiakin uusia asioita lyhyen aikavälin sisällä. Ostomorkkista ei onneksi oo, koska jutut on ollu ihan superkivoja löytöjä ja erittäin ansaittuja. Miks elämästä muuten tuppaa kehittämään itelleen pelin? Asiat pitää “ansaita” ja uudet vaatteet ja ravintolaillalliset on palkintoja. Kellään tän suuntasta peliä meneillään omassa elämässä?

Näin tiistaina yhtä yläastekaveria, jonka kanssa ei olla juteltu aikoihin. Se on jotenkin niin jännittävää kun molempien elämät on lähteny tahollaan kehittymään ja ollaan ihan eri paikoissa kuin ennen. Tän eilisen tyypin kohdalla sitä tunnetta ei tullut, mutta joskus koen oman bloggaamiseni kiusallisena vanhojen tuttujen kohdalla. Se on jotenkin hämmentävää, kun tietää että toinen saattaa tietää omasta elämästä aika paljonkin, muttei voi olla varma lukeeko tyyppi meidän blogia. Ja sitten itse ei tiedä siitä toisesta mitään.

Tapasin tänään myös itselleni aivan uuden ihmisen. Kyseessä on tyyppi, jonka kanssa ollaan kommentoitu ristiin rastiin toistemme blogeja varmaan kohta kaks vuotta. Ei oltu koskaan törmätty missään, joten järjestettiin lounastreffit tyypin kanssa ja ai vitsit! Jos vanhojen ystävien näkeminen on jännittävää, niin on kyllä uusien tuttavuuksienkin tekeminenkin. Lounastreffit veny nelituntisiksi ja jatkoin matkaa kuvauskeikalle iso hymy naamalla. Huvittavaa on se, ettei mulla oo tapana tavata nettituttavuuksia (lukuunottamatta joskus 14v sovittuja irc-galleria treffejä kundien kanssa. Oh my…). Joskus kannattaa uskaltaa mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja lounastaa ihan uudenkin tyypin kanssa. Netti on kyllä ihmeellinen! Ootteko te saanu kavereita facen, blogien tai muiden sosiaalisen median kanavien kautta?

Anna: I spent the beginning of this week at the office and had a great time there. I have also met friends this week, one of them is a old one and one a new one. Exciting! ps. About the photos… I’m not pregnant Just haven’t been doing any sit-ups lately. Shame on me!


keskiviikko 22. lokakuu 2014

Mihin talvella 2015?

Anna & Sebastian:

Meillä oli vielä vähän aikaa sitten ajatuksena, että jätetään tänä talvena rutiinireissu väliin. Meillähän on ollu tapana karata talvisin kylmää loskaa ja moskaa parin viikon aurinkolomalla . Viimesimmät tammikuun reissut on suuntautunu Malesiaan, Vietnamiin ja Kap Verdelle. Kap Verdellä oltiin iha vaa kahdestaan, mutta Malesiassa ja Vietnamissa kaveriporukalla. Isommalla jengillä matkustelu on meijän molempien mielestä törkeen siistiä
a.) siksi, että  kaikenmoiset kokemukset on kiva jakaa kavereiden kanssa.
b.) siksi, että se on astetta turvallisempaa.
c.) siksi, että porukalla on helpompi jakaantua tekemään erinäisiä asioita ja kaikkea mahollista kunkin mieltymyksien mukaan.
d.) siksi, että meillä on mukana omat personal kuvaajat ja assari tiimi, hah.
e.) siksi, ettei ehkä välttämättä jakseta katsoa pelkästään toistemme naamoja kahta viikkoa.
f.) siksi, että on helpompaa ja halvempaa kun jaetaan retkiä ja ravitsemuksia.

Toivottavasti siellä päässä riittää huumori, ha! Anyhows, reissun päälle on nyt kuitenkin yksinkertaisesti vaan päästävä. Ei olla ikinä hetkeekää kaduttu, että ollaan satsattu matkustamiseen. Lomat on henkireikä varsinkin talven pimeydessä ja räntäisessä karseudessa. Niinpä kerättiin taas poppoo kasaan ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että selaillaan matkavaihtoehtoja, lentoja ja hotelleja harvase ilta.

 

 

Tarkotuksena on lähteä matkaan tammi-helmikuussa, mutta kohde on vielä avoinna. Ollaan palloteltu seuraavien maiden välillä: Kuuba, Indonesia, Thaimaa, Kenia, Etelä-Afrikka, Meksiko ja Filippiinit.

Kaikki noista maista, paitsi Thaimaa, on sellasia, joissa ei olla koskaan oltu. Filippiinit houkuttais ehkä eniten, mutta koska valtio koostuu tuhansista saarista, on siellä reissaaminen aikamoista menemistä. Kaivataan tähän väliin helppoa ja monipuolista kohdetta, jossa viettää rentouttavat pari viikkoa. Parhaassa tapauksessa yhdistettäis rantalomaan myös parin huikean päivän megalopolisloma.

Jos teillä on minkäänlaisii vinkkejä tai kokemusta noista listan maista tai muista kivoista talvilomakohteista, niin vinkkailkaa ihmeessä kommenttiboksiin. Kiitsa jo entuudestaa!

It has become a tradition that we escape the finnish winter darkness and travel to some exotic destination. We are also used to spend our holidays with a group of friends. This time we almost cancelled the tradition but luckily things changed and the planning has already started. We are trying to choose the country and the coolest arrangements for the best group trip ever.

Postauksen kuvat Mauritiukselta


tiistai 21. lokakuu 2014

Rennosti suhteessa

Anna & Sebastian:

Rehellisesti sanottuna oman parisuhteen arvioiminen on äärimmäisen haastavaa. Sitä on jotenkin niin syvällä tässä hommassa, että semmonen objektiivinen tutkiskelu on jotakuinkin mahdotonta. Ainoo keino ottaa selvää siitä, miten menee, on tunnustella ja kuulostella omia ja toisen fiiliksiä.

Tällä hetkellä meillä vallitsee rento tunnelma. Suhteessa on kiireetön fiilis ja molemmilla on tilaa tehdä omia juttuja. Omilla jutuilla tarkotetaan lähinnä kunkin omia töitä ja vapaa-ajan tekemisiä. Kumpikin pysyy tyytyväisenä, kun toisen kanssa ei tartte kiehnätä joka sekuntti, mut on kuiteski läsnä.

Myönnettäköön, että välillä me unohdetaan olevamme naimisissa. Sanat vaimo ja aviomes ei oo arjessa meillä kummallakaan käytössä ja sitä melkein häkeltyy kun jengi kyselee, miltä avioliitto tuntuu. Elämähän on periaatteessa samanlaista nyt ku silloin pari kuukautta sitten. Vaikka blogataan yhdessä ja yhteisestä elämästä, on tärkeetä että on olemassa muutakin ku me, meidän parisuhde ja meidän blogi. Kumpikaan ei halua hukuttaa itseään tähän suhteeseen, vaan porskutellaan menemään yksilöinä – toisen rinnalla. Me tunnetaan olevamme rennosti suhteessa ja se toimii. Sellanen naama irvessä ”nyt ollaan naimisissa ja sillä sipuli” meininki ei oikein tunnu oikeelta, vaan me koitetaan kokoajan kartottaa ja samaan syssyyn rakentaa sitä, mikä tekee parisuhteesta toimivan ja onnellisen. Niinku meillä tuppaa aina olee, ni hyvä fiilis on se tärkein suunnannäyttäjä. Ihan ku kaikes muuski, ni nyrpeel naamal ei avioliitossa pitkälle pötkitä.

Sometimes we forget that we are married. Wife and husband are not words that are heard lot in our home. For both of us it is important to have life outside the relationship and happiness is the keyword of our marriage.


maanantai 20. lokakuu 2014

Häät: Bestman – my man

Sebastian:

Kuka ois missään mielikuvituksen koukeroissa uskonu en päivän tulevan, ku meikäläinen nähää pyytämäs. Hommaan valikoitu luonnollisesti se läheisin tyyppi, frendi, veli… Tyyppi, jonka kans kykenee olee rinta rottingil elämän hienoimmis hetkis. Niis huonoimmis sit taas on ihan poikaa ku löytyy joku johon tukeutuu. Oon omast mielest mitä todennäkösimmin maailman huonoimpiin lukeutuvaa frendimatskuu, enkä valkkais itteeni ekana bestmaniks kenellekkää, mut toivottavasti oon vääräs. Jarnon kohal meil on kuitenki yhteisymmärrys ja sen sällin kaa oon kokenu sellast ystävyyttä, mitä ei oo enne tullu vastaa. Bestmanin tehtävänähän on kaiketi avustaa häähässäkäs ja toimii henkisen tuken. Erityisemmin en kylläkää kaivannu jeesii, mut esimerkiks pukuja oltii ostamas yhes.

Huvittaa ehkä hippasen se fakta, et Jarno on aika-ajoin joutunu haluumattaan olee meijän kumpasenki bestman. Jos nyt niin voi ees sanoo, mut sanompa kuiteski, koska niin on vaa käyny. Ehkä siks, et  sälli lukeutuu meijän molempien parhaimpiin frendeihi ja ollaa yhes koettu paljo. On joteski outoo myöntää se, et oon oppinu Jarnolt uusii näkökulmii ja tapoi katella maailmaa, pikkuseikkojen ohella. Meijän keskustelut on joskus semmosii, et muut ympärilolijat ei pysy peräs tai tajuu sanaakaa. Meihin iskee sama huumori ja vihastutaa samankaltasist asioist. Molempien pinna tuppaa olee sellane, et se kiihtyy nollast sataan ja katkeilee ties millon. Ollaa me monta kertaa otettu yhteenki, mut naurettu hommalle pari sekunttii myöhemmi. Ollaa reissattu, vedetty safkaövereitä, hifistelty erinäist elektroniikkaa, kierretty tunteja vaatekaupoil ja katottu todennäkösesti jokaikinen sarja ja leffa, mitä maa päällään kantaa. Ollaan iha totaalisen erillaisii ja sit taas toisaalt ku samast puust veistettyi.

Sitä ei normisti kelaile, mut kyl tollasen megaspesiaalin kokemuksen, ku häät, jälkimainingeis muuttuu ajatus frendeist jonkiverra. Bestman- ja bridesmaidläppää saa heittää aina ku tykkää ja äärimmäisen validei bestmankorttei voi vedellä hihoist millon vaa. Hankala selittää, mut nii se vaa on, et ku tyttöystäväst tuli vaimo ni frendeistki tuli näköjää tunnetasol entist läheisempii, jos ei jopa perhettä. Ainaski meikäläisen kohal tapahtu näin ja mikä ettei, onha se aika mageet ku on jengii, ketä sanan oikees merkitykses kutsuu ystäviks. Skeidaseikka täs kaikes onki se et meitsin broman feidas ittensä vajaaks vuodeks vaihtoon Kanadaan. Äkkii tää aika varmaa menee, jote pitää vaa pitää lippu korkeel. Best men 4 life.

Sebastian: The thought of me having someone that I can honestly call a best man hadn’t even crossed my mind before I had met Anna. I’ve always been a bit of a loner and withdrawn but through Anna I’ve met people who have since become my close friends. The decision of who’s to be my bestman was pretty easy. In these past years Jarno has become a true friend of mine. He’s also one of Anna’s dearest friends so it was almoust too perfect.  All this wedding stuff has only made us closer and  finally i have a brother.  Life isn’t always fair cause when we returned from our honeymoon Jarno left to Canada for exchange. Almost a year without my bestman, thanks life.

Kuva: Henri Juvonen