torstai 30. lokakuu 2014

Lokakuun sana: Tulevaisuus

Anna:

Tulevaisuus inspiroi, kiinnostaa ja kutkuttaa. Jään itselleni usein kiinni haaveilemisesta ja tulevaisuuden suunnitelmien maalailemisesta. Kaikkialla painotetaan kuitenkin sitä, miten kaikista tärkeintä on tämä hetki. Mun mielestä tulevaisuuden ajatteleminen on kuitenkin hirveen tärkeetä – se antaa suuntaa. Jos ei tiedä, mitä haluaa tulevaisuudelta, on vaikeempaa tehdä valintoja tässä hetkessä. Jos ei oo suuntaa, ei tiedä milloin kääntyä ja mihin suuntaan.

Mitä mä sitten haluan tulevaisuudelta? Kaikessa yksinkertaisuudessaan mun vastaus on: hyvää elämää. Nuoresta iästäni huolimatta koen olevani matkalla oikeeseen suuntaan. Tunnistan asiat, jotka tuottavat elämässä onnellisuutta ja asiat, jotka eivät. Tiedän ainakin suunnilleen kuka olen ja ketkä ovat elämässäni ne kaikista tärkeimmät ihmiset. Tulevaisuudessa haluan edetä urallani, asua unelmieni kodissa Sebastianin kanssa, jatkaa pitkiä ystävyyssuhteitani, toteuttaa arvojani, innostua, lannistua ja yrittää aina uudelleen. En halua suorittaa elämää, vaan nautiskella jokaisesta päivästä ja pienin askelin rakentaa sellaista tulevaisuutta, joka tekee minut ja ympärilläni olevat ihmiset onnellisiksi.

Elämä on sellaista, kun siitä tekee. En usko karmaan tai kohtaloon, sattumaan kyllä. Kun on joku maali, johon tähdätä voi omaan tulevaisuuteen vaikuttaa, muttei elämää voi hallita. Asioita tapahtuu, eikä parhaatkaan suunnitelmat aina toteudu. Itse pyrin elämään tulevaisuuden tiedostaen, mutta hetkeä arvostaen. Ei helppoa, mutta suunnan löytäminen on kaiken A ja O. Vaikka siinä varmaan käykin sitten niin, että elämä antaa ihan muuta kuin mitä oli listalta tilannut. Siinä se homman karuus ja samalla hauskuus kai piileekin.

Sebastian:

Huhuh, aikamoisen haastavaa rupee puntaroimaan tulevaa. Sen verra itestäni tiiän, et otan kyl avosylin kaiken vastaan, mikä tulevaisuudesta ponnahtaa. En vaa oo oikeestaa ikinä kelaillu sen kummemmi huomista, vaan eläny tapahtuvas hetkes. Kuulostaa ehkä hippasen kyyniselt, mut kokemuksen sanal voin kertoo, et ainaskaa meitsin kohal ei suunnitelmat oo mitenkää erityisen loistokkaasti loksahtanu kohillee. Päinvastoin kantapään kautta ja toistuvien virheiden saattelemana oon tähän pisteesee päässy. Tän hetkine paikka, fiilis ja kaikki ympäril tapahtuva onneks toimii. Oon onnellisempi ku ikinä ja haluun et tällane jatkuu.

Vaik tää ”nyt” on just hyvä, ni tietenki sitä kukin halajaa huomiselt hyvää jollei parempaaki ja tottakai meikäläinenki nii nykyää tuppaa tekemää. Toivo paremmast on varmaanki koodattu meihin jokasee ja hyvä nii. Sellane pitää mielenkiinnon yllä, ku on aina jotai mihi pyrkii. Meitsil se oli enne yksityisen ja vaa oman edun ettimist. Tänä päivänä taas toivon tulevalt parasta meille kummallekki. Yhteine hyvä siis on päämääränä ja koitan kaikin tavoin sitä edesauttaa ja rakentaa. Lopputulos on jokatapaukses suurimmaks osaks tulevaisuuden käsis ja siten melkeenpä määrittelemätön. Vähä ku lottoomine, mut todennäkösyyksist ei vaa oo tietoo. Oli tulevaisuus sitte minkälaine vaa, toivon kaikest sydämmestäni onnea ja parasta tavalla tai toisella.

Jossai vaihees elämää ehinki jo totuttautuu siihen fiiliksee, et täs tää kaikki nyt sit oli ja mitää spessumpaa ei ois tiedossa tunnelin päässä. Kaikki kääntyki sittemmi päälaellee ja opin arvostamaa iha eri lail just hetkee ja ajattelee tulevaa ilman sen suurempaa ahdinkoa. Kaikel on tarkotuksensa ja ne snadeimmat hetket ratkasee. Mitä vaa voi tapahtuu, mil hetkel hyvänsä nii hyväs ku pahaski. On siis joitai juttui mihin ei yksinkertasesti pysty ite vaikuttaa, mut sit ne loput, onki miltei vapaavalintaisesti muokattavis. On vaa kyse henkilön sisimmäisest halust ja kyvyst vaikuttaa lopputulokseen ja tapahtumaketjuun. Kukin tavallaa tulee mitä todennäkösimmin kohtaamaa sen minkä kohalleen halajaa. Unelmii saa ja pitää olla, mut ei elämä voi olla pelkkää niiden tavotteluakaa. Askeleet visusti maassa ja rintamus rottingilla kohti tulevia koitoksia.

The future is something that we look forward to but have no particular expectations of. We hope for the best and work for it. We have dreams but we try to focus on what’s happening right now. 


keskiviikko 29. lokakuu 2014

Saman pöydän ääressä

Sebastian:

Joinain päivinä mahtipontiseks saavutukseks voidaan laskee se, et tulee ajoissa töistä himaan ja onnistuu istahtamaan saman pöydän ääreen rakkaimpansa kans. Hatunnoston arvonen suoritus on jo se, et ylipäätään safkataan samaan aikaan. Sitä mitäänsanomattoman minimaalista hetkeä päiväjärjestykses on kuitenki alkanu arvostaa enempi ja enempi. Se et ollaan väkerretty viäl omin pikku kätösin joku megahyvä pöperö, nostattaa fiiliksii kertalaakist. Nykyää sitä oikein venaa, et pääsee himaan ja voi rauhas kadottaa kaiken duuniväännön ja survoo ruokaa naamaan Annan kaa saman pöydän ääres. Se on melkee koomist kuinka vähäpuheisii me joskus saatetaa olla, ku istutaa nokitusten. Molemmat on menny ja huidellu koko päivän ja toisen läsnäolo pysäyttää ja rauhottaa.

On paljon päiviä, joina tulee vaa mikrotettuu edellispäivän safkaa ja survottuu se suupielist sisää sohval sarjan pyöries ruudul, mut ehkä just se on saanukki meikäläisen arvostaa niit päivii ku asiat onki toisin. Tykkään siit fiiliksest, ku me molemmat häärätään keittiös ku hullut näädät ja laitetaa pöytäki normii koreemmaks. Otetaan ja omistetaan aikaa sille syömiselle ja relalle – taattu hyvä fiilis loppuillaks ja samsal tulee pöytäki siivottuu kaikest diibadaabaroinast, hah.

Mites te muut pariskunnat? Syöttekö saman pöydän ääres tai edes samaan aikaan kämpän toisilla puolil? Mites, meneeks sama ruoka molemmil kurkust alas vai ruokavaliot ihan ristiin?

Teilt tuli ihan törkeen hyvää pohdintaa videopostauksen kommenttiboksiin meidän kinasta. Asiallista meininkiä, respect! Teijän kannanotot on jälleen kertaalleen ihan super jees ja tää blogin vuorovaikutteinen puoli on itseasias tehny meikäläiseen valtaisan vaikutuksen.

Sebastian: Eating together at the same table at the same time is not something we take for granted. When the exeptional occasion occures we try to make the best of it.  We love eating something good that we prepared. It’s usually the best way to relax in eachothers company. Good food and good company equals good life.


maanantai 27. lokakuu 2014

Viikonlopun höpinää videolla

Anna & Sebastian:

Voi näiden meidän keskustelujen kanssa… Suunnittelematta ei ainaa tuu paras. Se pitää nyt todeta. Jotenkin vähän väsynyttä meininkiä ollu näköjään eilen iltapäivällä. Seuraavaks sitte jotain muuta :)

Kivaa maanantaita kaikille ja tärkein: onko nyrkkeilysäkki partsilla ok vai ei?

We made a video again. Mainly talk about our weekend, new camera and the possibility of getting a punching bag to our balcony. We are not unanimous about the bag…


sunnuntai 26. lokakuu 2014

Huijaribloggarit

Anna & Sebastian:

Lähtökohtaisestihan sitä pyrkii tuottamaan blogiin visuaalisesti miellyttävää sisältöä. Kuvia, joissa elämä ja maailma näyttää kauniilta. Hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa käsittelyyn tänpäivänen yhteinen aamiaishetki. Vaihtamatta sanaa tai katsetta me molemmat aletaan siirtelemään pöydältä rojuja toiseen päätyyn. Tähän ei oo syynä se, että mahduttais syömään, vaan puhtaasti se, ettei haluta rojuja kuviimme. Kaaos siirretään niin, että se voidaan rajata kuvan ulkopuolelle. Tämähän antaa meidän aamiaishetkestä ihan vääränlaisen kuvan. Mitä huijareita me ollaankaan!

Kaikki ei todellakaan täällä blogimaailmassa ole aina sitä miltä näyttää. Se kannattaa pitää mielessä niin meidän, kuin muidenkin kuvia ja kirjotuksia plärätessä. Tää hommahan on vähän automaattisestikin semmosta, mikskä sitä nyt kutsuis, silottelemista. Jokanen bloggaaja tietää, miten härskisti lukijoilta tulee palautetta, jos erehtyy mainitsemaan jostain negatiivisesta, laittaa ulos kuvia, joissa näyttää lihoneelta tai julkaisee kuvia kodista, jossa on hiekkainen matto. Jokainen bloggaaja saa itse valita, mitä asioita blogissaan näyttää ja millaisina ne haluaa kuvata. Tavallaan siinä piileekin juuri blogien hienous: kukin saa julkaista tai jättää julkaisematta asioita. Ja hei, eikö se oo niin, että kaikenlaisia bloggaajia tarvitaan. Niitä, jotka silottelee enemmän ja niitä jotka silottelee vähemmän. Tosiasiahan on se, että kaikki silottelee jonkin verran. Se on puhdasta itsesuojeluviettiä! Näitä asioita tulee palloteltua varmaan osittain siksi, että Janni kirjotti niin hyvin blogimaailman muutoksesta. Me itse toivotaan blogimaailmaan kovasti sellaista hyväksyvämpää ilmapiiriä, jossa kukin bloggaaja uskaltaisi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Se, että saa haukut päälleen siitä, että kertoo negatiivisia asioita on nihkeetä, mutta vielä nihkeempää on se, että jos bloggaaja syystä X ei halua avata elämässään tiettyjä asioita, tulee siitäkin haukut. Tosi kurjaa.

Rehellisesti sanottuna ei suositella kenellekkään oman parisuhteen avaamista näin isosti blogissa, koska huh mitä shaibaa voikaan saada niskaansa. Keskustelupalstojen jengi oikeesti toivoo meidän eroa ja tarttuu jokaseen yksityiskohtaan kääntäen sen negatiiviseksi. Siitä huolimatta, pyritään toteuttamaan tätä meidän linjaa ja itteämme just näin. Kuori kyllä kovettuu ja ihmisten vihamielisyys on menettäny merkityksensä meijän silmissä. Toisaalta, ei oo myöskään helppoa ottaa vastaan niitä ihailevia kommentteja koskien omaa parisuhdetta. Me ei tosissaan olla esimerkillinen pariskunta monessakaan mielessä, eikä halutakkaan olla. Pyritään palauttamaan homma realistiseks vastaamalla kommentteihin suorasukasesti kertomalla, että ei meidänkään elämä sen kummosempaa kuin kenenkään muunkaan ole. Jokaikinen parisuhde on oma maailmansa, jossa vallitsee omat lait ja dynamiikka.

Tänään tällaisia aatoksia… Me ei olla imuroitu kohta kahteen viikkoon ja pöydille alkaa kasaantua rojua. Ja hei, se on ihan ok! Ajateltiin kuvailla pieni videopätkä teille vielä tänään. Perushöpöttelyä tiedossa, kysymyspostaukseen vastaillaan sitten myöhemmin. Kiitos muuten aktiivisuudesta sen kanssa tyypit!

ps. piirakka on valmistaikinapohjaan tehty. Hyi meitä! Nyt ei oo lifestyle ihan kohdillaan :D

…ja ainiin! Lautaset on uudet, heräteostos Stockalta. Ihan höntit, mut saa meidät hymyilemään.

…ja kuten moni varmaan arvaa, niin noista pöydällä lojuvista kamoista suurin osa Annan.

We started our day with a home made pie. Shooting for blog is sometimes pretty fake. Everything ugly is cropped out of picture and only the good parts are shown. We are planning to shoot a short video today, so stay tuned!


lauantai 25. lokakuu 2014

Häät: Pancake buffet

Anna ja Sebastian:

Tarjottiin häissä hääkakun tilalla pannukakkubuffa. Pannukakut oli valmistettu amerikkalaiseen tapaan pyöreiksi ja kuohkeiksi pyörylöiksi, reilun kymmenen sentin halkaisijalla. Pannukakut pysy pitopöydässä lämpiminä vesihauteen avulla – lisukkeet oli sitte puolestaan kylmiä.

Buffasta löyty seuraavat täytteet: marenki, kuivattu kookos, kinuskikastike, banaanilastu, pensasmustikat, tuttifrutti rings, vohvelitikut, passionmousse, vadelmat, kirsikat, suklaakastike, vaahtokarkit, kermavaahto, viinirypäleet, strösseli, mansikka ja mustikka-kardemummahillo.

Jos inspiskuvat ja pannukakkubuffa aihe kiinnostaa enemmän, niin lisää infoa on tässä postauksessa. Homman suunnitteleminen ja täytteiden valitseminen oli kivaa ja päästiin käyttämään vähän päätä. Me heitettiin ideoita ilmoille ja H & H Catering hoiti homman niin, että menu on eheä ja maut pelaa yhteen. Tosin, kukin ruokailija oli itse vastuussa oman annoksensa toteutuksesta.

Pannukakkuja oli laskettu reilut 2kpl naamaa kohden ja se riitti hyvin.  Suurin osa jengistä lappo täytteitä niin ruhtinaallisesti läpysköjen päälle, ettei pannukakusta ollu lautasen pohjalla tietoakaan. Oltiin kuitenkin varmistettu, että toppingsseja on tarpeeksi ja niitä saa vetää napaan vaikka sellaisenaan. Niin teki mm. yksi häissä vieraillut keliaakikko.

Oli niin siistiä nähdä, kun ihmiset ihan intopiukeena kokos omia annoksiaan lautasille. Jälkiruokabuffa kävi ihan ohjelmanumerosta – niin suurta polemiikkia se vieraissa aiheutti. Jätettiin kaikki lämpöä kestävät täytteet pöytään ihan iltaan asti, niin jengi pääsi niitä napsimaan aina kun mieli teki.

Buffeepöyän kaikki tarjoiluastiat (pannukakkujen lämpölevyä lukuunottamatta) oli saatu lainaan Granitista. Sinkkiset kerrostarjottimet ja lasipurnukat toi tunnelmaa muuten moderniin pöytään. Myös kuutionmalliset lapputelineet on Granitista. Ruokailuastiat ja aterimet vuokrattiin Astiat.fi -sivustolta, noudettiin ja palautettiin itse, niin hinta pysy maltillisena. Suorakulmion malliset, modernit lautaset toimi hyvin sekä pancake-, että salaattibuffan kanssa. Pelkistetty astia anto kaikki oikeudet värikkäälle safkalle.

Heittäkää mielipiteitä kehiin? Mitä diggailette tämmösestä ideasta versus. hääkakku?

We served a pancake buffet for dessert at our wedding. Pancakes were typical american ones, but we went little bit crazy with the toppings. Coconut, berries, mousses, candy, jams, waffle sticks and more. Everyone was able to pick their favourites!

Photo credit: Henri Juvonen