keskiviikko 27. elokuu 2014

Viiden tähden meininkiä

Anna & Sebastian:

(Postaus on osa meijän ja Tjäreborgin yhteistyökamppista) 

Paikka jossa ollaan vietetty loman viimenen viikko on täysi kymppi! Lux Le Morne sijaitsee Mauritiuksen koillisosassa, vuoren juurella. Alue on ihan mielettömän siisti ja läheltä löytyy meren lisäksi luonnonpuistoja ja paikallista elämääkin. Vaikka Mauritiuksella tuuleekin jonkin verran ympäri vuoden, ei isoja aaltoja onneksi tuu rantaan saakka. Koko saarta ympäröi koralliriutta, johon suuretki aallot tyssähtää. Meijän hotellin kohalla riutta on noin sata metriä rannasta ja sinne pääseee kätevästi veneellä, meloen tai vaikka uiden. Veriurheilijan ja snorklaajan paratiisi! Paikka on myös kitesurffaajien suosiossa, niitä majottu hotellilla tosi paljon perheineen päivineen.

Hotelilla on oma pitkä ja loiva hiekkaranta, jota reunustaa mitkäs muutkaan ku palmut ja aurinkotuolit. Auringonottopaikkoja on moneen makuun niin perinteisistä lepolasseista, divaaneihin ja fatboy -säkkituoleihin. Me testattiin loman aikana kaikki maholliset ja pakko myöntää, et rantatuolit kalpenee aika hyvin noiden muiden mukavien olopaikkojen rinnalla. Oli aika siistiä käpertyä sikiöasentoon tyynyjen keskelle loungesohvaan ja nautiskella päivästä!  Myös sillon kun oltiin yöleffassa, köllittiin tommosessa alempana näkyvässä tsydeemissä. Niin mukavaa!

 

Puitteet on ollu siis kunnossa ja ollaan oltu välillä ihan silmät ymmyrkäisinä tästä kaikesta. Varsinkin ekat päivät meni sulatellessa ja totutellessa luxusmeininkeihin, koska ei olla tämmöseen arjessamme totuttu. Alueelta löyty tenniskenttä, spa, vesiurheilumahollisuudet, kuntosali, kokkikoulu, yrttitarha, coffee roastery, erillaisia ravintoloita, kirjasto, lääkäri ja sukelluskeskus. Kunnon yltiöpäistä hemmottelua joka suunnasta! Häämatkasta kuuluukin tehä vähän ylellisempi, ettei se sekotu muiden reissujen joukkoon. Eiks niin? Voi hyvin olla että tää oli meijän viimenen kerta tämmösessä paikassa. Once in a lifetime  -juttuja.

 

Hotellissa oli ihan mielettömän hyvää safkaa, just sellasta, joka jakso kerta toisensa jälkee yllättää. Aamiaisbuffa oli kattava ja siellä lemppareita oli tuorepuristetut mehut, munakkaat ja vohvelibaari. Illallisella menu vaihtu joka päivä ja päästiin maistelemaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Joka kerta syömisen jälkeen kierittiin hotellille överiähkyissä ja tyytyväisinä. Koska meillä oli puolihoito, ei pakettiin kuulunu lounasta tai juomia vaan ne tilattiin sitten erikseen. Mitenkään kovin suurta meijän kulutus ei hotellilla ollu, koska lähtiessä meitä odotti vaan vajaan viidenkymmenen euron lasku. Lounasta ei syöty hotlalla kertaakaan, joten siinä säästy jo aika pitkä penni. Viiden tähden hotellissa hinnatki on sit sitä luokkaa, että vesipullo maksaa kaheksan kertasesti verrattuna markettihintoihin.

Hei, täältä pääsee tsekkaamaan, minkälainen huone meillä oli sisältä päin ja jos on menny ohi, niin ensimmäinen viikko vietettiin sitten tällasessa hotellissa.

Vaikka toi hotelli olikin enemmän semmonen, jossa muut parit tuntu viettävän koko lomansa all inclusive -meiningillä, niin me porhallettiin menemään melkein joka päivä jossain. Ei olla semmosia jotka jäis jummaamaan samaan paikkaan, vaan meille reissaamisessa tärkeetä on erilaisten asioiden näkeminen ja kokeminen.

Mitä mieltä te ootte niistä ns. hotellialuelomista, joita ihmiset tuntuu nykään harrastavan jonkin verran? Me ymmärretään, että jotku haluu tehdä niitä ja tykkää ottaa vaan lepiä hotlalla hienoissa puitteissa, mutta kyllä sitä itse matkakohdetta kantsis käydä koluumassa myös… Vai?


maanantai 25. elokuu 2014

Honeymooners

Anna & Sebastian:

Meillä alkaa loma vetää viimesiään. Vaikka täällä on ollu kuinka ihmeellistä ja upeeta, niin kotiinpaluu tuntuu silti miellyttävältä ajatukselta. Tää 12pv on ollu just nappi aika honeymoonille. Ollaan keretty tekemään ja retkeilemään paljon, mutta myös rentoutumaan ja pitämään välipäiviä sykkimisestä. Yhdessä heräämineen on ollu yks parhaita asioita, koska se on meille hyvin harvinaista herkkua (kuten tässä postauksessa ollaan kerrottu). Paljon läheisyyttä, spontaaneja rakkaudenosotuksia ja köllimistä tähtitaivaan alla. Ollaan kyllä kaksi kaappiromantikkoa. Ollaan aina pidetty ylisöpöilyä vähän lässynläänä, mutta nyt ollaan ratkettu siihen itekki. Onnellista ja vähän imelää, just niinku häämatkalla kuuluukin olla.  

Monta hauskaa sattumusta ja ikimuistoista hetkeä rikkaampana lähdetään tänään illalla paluumatkalle. Jos naimisiinmeno ei kiinnosta, niin jonkunsortin honeymoon kuuluu kyllä jokaselle parille! Toistetaan nyt itteämme, mut tää on vaan tehny niin hyvää. Ollaan ihan ku vastarakastuneita taas. 12 Onnellsita päivää takana ja monta hyvää edessä. Eiks nii?

Mitä ootte muuten tykänny näistä reissupostauksista? Muutama näitä olis vielä plakkarissa, joten kysymys kuuluukin: maistuuko vielä?

 


sunnuntai 24. elokuu 2014

Yllärilento

Sebastian:

Arvatkaapa vaa millane vaimoke meikäläisel o? No sellane, kuka järkkää seläntakana kaikenmaailman mageit juttui! Täl kertaa Anna oli sit kunnostautunu oikee olan takaa. Jotenki mystisesti se oli jäljittäny ja järkänny täysin salaa meitsilt pienkonelennon paikallisen lafkan kaa ja sain tietää koko justusta vasta tääl Mauritiuksel. Huhahei mikä fiilis valstas kropan ku Anna pari päivää sit kerto, et lähetää lentää Island Wingsil. Oon aina diggaillu lentskareist ja varsinki tollasist pikkuruisist, joit näkee yleensä vaa leffois. Laskuvarjohyppy kans on kiinnostanu kakarast saakka ja toi lafka ois järkänny myös sellasii. Anna oli viäl saanu kaikenkukkuraks hoidettuu homman nii et oltii molemmat omis pikku kotteroissamme ja lennettii yhtaikaa koneet melkeenpä vierekkäi.

Ei muuta ku iskettii nimet tarvittavii dokumentteihi ja oltii laillisesti valmiita. Viimestää ku meit vietii koneit kohti alko kumpasellaki vähä jänskätys kasvamaa ja jonkunmoiset pikku palaset oli kiivenny kohtalaisen korkeelle kurkussa. Siin kohtaa ku pilotit esitteli iittensä ja alko perehdyttää koneen turvajuttuihin ja vipstaakkeihin, kovin jännätys katos. Sen koommin me ei enää nähtykkää toisiamme.

Ralliautonpenkin kaltasen istuimen vyöt kiinni, luurit korville ja meitsi oli valmis pilotinpoikane. Moottori pärähti käyntii ja sil iskemäl virne repes korvast korvaan. Pieni, ahdas ja värisevä kottero eteni kohtalaisen ketterästi poikki pellon, jonka päässää se käänty ympäri kohti ns. kiitorataa, joka itseasiassa oli vaa suhtkoht tasane nurtsisuora keskel toista peltoo. Annan kone oli iha meikäläisen koneen edes ja se lähtiki ekana kohti taivaita. Wau, olin iha fiiliksis ja sit yhtäkkii, just kesken meitsin fiilistelyy pilotti pisti kaasun nurin ja se oliki sit menoo. Snadisti poukkuraist, mut muuten suhtkoht vauhdikast menoo, ei mitenkää hurjaa ja ehinki siin jonku aikaa vaa pällistelee ohi viuhuvaa peltoo. Iha puskit, koneen nokka vaa kirjaimellisesti kirmas pystyy ja vatsa tuntu työntyvän täysin istuinta vaste. Kuvittele sellane hulluin onnellisuus kiljasu ni tajuut suunnillee millane fiilis valtas meikäläisen.

Maisemat, oi ne maisemat. Jokapuolel oli jotai, ei oikee pystyny keskittyy aluks ku oli viäl niin täpinöis nousust. Hiljallee aloin tajuumaa ja rekisteröimää alla vilisevää maailmaa. Siisteint ehkä ikinä. Pilotti huomautti et Annan kone oli iha meijän vieres ja teki mieli vaa huutaa hanille, mite mageet kaikki oli. Mieli alko rauhottuu ja pysyin jo jokseenki pöksyissäni, ku kaarrettii koralliriuttojen ylle. Kuvailin kaikkee mahollist ja luuri ilmotti jatkuval syötöl et tallennustila loppu. Poistelin paniikis appei ja muuta mitä alotusnäytölt löyty. Kierreltii ja kaarreltii pitkin saaren rantaviivaa ja ehkä magein juttu oli ku pilotti kysy et haluunko nähä merikilppareit. No joo-o, tottahantoki. Pilotti stumppas koneen moottorin ja tiputtauduttii kohtalaisen liki jorpakkoo. Pörrättii iha veden pääl ja tuliha sitä spotattuu jokune merikilppari ja muutama äimistyny kalastaja. Uskomatont et lentokoneest voi bongata vedenalasii eläimii.

 

Kaikki kuiteski loppuu aikanaa iha niinku toiki lennokkuus. Itseasias ton häkkyrän ländäämine oli yllättävän rauhalline ja tasane kokemus konsanaa. Loppumatkast aloinki jo olee hippasen huolissani ku en nähny enää Annan konetta. En tienny et Anna oli vartavaste pyytäny et sen kone olis meitsin peräs. Se pysty siältkäsin kuvailee meikäläisen menoo. Meitsin kone pysähty ja säntäsin pihalle Annaa vastaa. Näin jo kaukaa kuinka muikeena senki naamari oli. Molemmat ehkä iha vaa vähäse kiljahdettii äänee ja oltii nii törkeis voittajafiiliksis ettei mitää rajaa. Hatunnosto Island Wingsin piloteille, joist muute ykskää ei ollu paikalline, mikä vaa pisti silmään ja saatiinki kuulla et lafkan muuki jengi oli iha eri puolilt maailmankolkkii. Vissii aika lungi ja ylimagee duuni. Meitsin mieletön vaimo ansaitsee kuiteski historian isoimmat propsit ja syvimmät kumarrukset. Jälleenpä kerra paras päivä ikinä.

P.S. Luvattii toisillemme, et seuraavan kerra ku tollasen kotteron kyytii lähetää ni me hypätää siit pihalle laskuvarjoil, promise

Onks siel ruudun puolel ketää, kuka olis päässy kokee jotai vastaavaa ulkomail? Varmaa siistii Suomeski, mut koralliriuttojen pääl jotai sanoinkuvailemattotonta.


lauantai 23. elokuu 2014

Room 216

Anna & Sebastian:

(Postaus on osa meijän ja Tjäreborgin yhteistyökamppista)

Kuvailtiin vähän tätä meijän vikan viikon asuinpaikkaa, eli hotellihuonetta. Hotelli, jossa ollaan on Lux Le Morne ja tää sijaitsee vähän etäänpänä kaikesta hulinasta. Haluttiin jättää tää tasokkaampi hotelli matkan loppupuoliskolle ja se oli hyvä ratkasu. Ei oltais nimittäin voitu enää tän jälkeen mennä mihinkään muuhun hotelliin. Tai oltais me voitu, mut se ei olis ollu hyvä idea.

Oltiin varattu meilel superior huone, joka osottautu just passeliks. Tilaa on paljon ja etenki kaappitilasta ollaan ilosia. Näkymä huomeesta avautuu altaalle ja sen takana siintävälle merelle. Edessä palmuja, puutarhaa ja polkuja.

Terassilla ollaan vietetty aika vähän aikaa, mutta kyseessä on kohtalaisen iso parvekemainen tasanko nojatuoleineen ja pöytineen. Ollaan lähinnä kuivatettu vaatteita kaiteella ja tsekattu päivän sää sitä kautta. Tää hotellialue on aika iso ja meillä oli aluks vaikeuksia löytää tänne meijän huoneeseen. Ei edes huomattu, että seinistä löyty tommoset kyltit, joissa oli huonenumero esillä… Turistit!

Kylppäri on ihan sairaan kokonen ja tosi siisti. Joskus hotellejen kylppäreistä tulee semmonen snadisti tunkkanen olo, eikä peseytyminen oo niissä kovin nautinnollista. Kyseessä voi olla hyväkin hotelli, mut joillain on tainnu loppua remonttibudjetti vessan ovelle. Täällä on raikasta ja kaikki kiiltää. Siivooja käy kaks kertaa päivässä huoltamassa paikat ja huone tuoksuu aina puhtaalta. Plussaa on myös se, että suihkuun mahtuu heittämällä kaksi hiekkaista tyyppiä pesulle. Ammekin löytyy, muttei se oo oikeen meijän juttu.

Huoneeseen saa tilattua aamu- ja välipaloja. Huoneessa on Ipadi, jolla pääsee käsiksi eripalveluihin ja aktiviteetteihin, mikä on suhteellisen kätevää. Ei tartte lähteä soittelemaan aulaan.

Aika söpöä, että täällä hotellit ottaa häämatkalaiset huomioon ja keksii kaikkea spessua meille. Yks päivä meille lähetettiin jopa pieni kakku huoneeseen! Ei muuten ollu mikätahansa leivos, vaan ihan överihyvä suklaaunelma.

Ollaan siis aika hyvissä käsissä täällä! Palvelu on ihan hämmentävän hyvää ja tuntuu, että oltais ihan prinsessoina täällä :)


perjantai 22. elokuu 2014

In sync

Anna & Sebastian:

Meijät on näiden kymmenen päivän aikana tahdistettu yhteen. Ei olla koskaan oltu näin tiiviisti kahdestaan. Pisin yhteinen loma tätä ennen on ollut viikon, aasian reissuissa ollaan oltu sit aina kaveriporukalla. Nyt on vaan me. Tottakai välillä sitä ajautuu kanssakäymiseen ulkomaailmankin kanssa, mutta pääsääntösesti ollaan omassa kuplassamme. Kupla paukahtaa varmaan rikki lentokoneessa tiistaina, tai arkeen palatessa. Siihen asti nautitaan tästä symbiossista. Nukahdetaan yhtäaikaa, herätään samalla kellon lyömällä, syödään toistemme lautasilta ja nauretaan vuorotellen toistemme jutuille. Parasta on kuitenkin ehkä se, kun havahdutaan siihen, että lauletaan yhtäkkiä samaa biisiä samasta kohtaa.

Yliannostus pariskuntaelämää? Ei vielä!

Minkälaisia kokemuksia teillä on puolison kanssa matkustamisesta? Riitelyä vai rakkautta? Jakakaa ihmeessä fiiliksiä!