tiistai 21. lokakuu 2014

Rennosti suhteessa

Anna & Sebastian:

Rehellisesti sanottuna oman parisuhteen arvioiminen on äärimmäisen haastavaa. Sitä on jotenkin niin syvällä tässä hommassa, että semmonen objektiivinen tutkiskelu on jotakuinkin mahdotonta. Ainoo keino ottaa selvää siitä, miten menee, on tunnustella ja kuulostella omia ja toisen fiiliksiä.

Tällä hetkellä meillä vallitsee rento tunnelma. Suhteessa on kiireetön fiilis ja molemmilla on tilaa tehdä omia juttuja. Omilla jutuilla tarkotetaan lähinnä kunkin omia töitä ja vapaa-ajan tekemisiä. Kumpikin pysyy tyytyväisenä, kun toisen kanssa ei tartte kiehnätä joka sekuntti, mut on kuiteski läsnä.

Myönnettäköön, että välillä me unohdetaan olevamme naimisissa. Sanat vaimo ja aviomes ei oo arjessa meillä kummallakaan käytössä ja sitä melkein häkeltyy kun jengi kyselee, miltä avioliitto tuntuu. Elämähän on periaatteessa samanlaista nyt ku silloin pari kuukautta sitten. Vaikka blogataan yhdessä ja yhteisestä elämästä, on tärkeetä että on olemassa muutakin ku me, meidän parisuhde ja meidän blogi. Kumpikaan ei halua hukuttaa itseään tähän suhteeseen, vaan porskutellaan menemään yksilöinä – toisen rinnalla. Me tunnetaan olevamme rennosti suhteessa ja se toimii. Sellanen naama irvessä ”nyt ollaan naimisissa ja sillä sipuli” meininki ei oikein tunnu oikeelta, vaan me koitetaan kokoajan kartottaa ja samaan syssyyn rakentaa sitä, mikä tekee parisuhteesta toimivan ja onnellisen. Niinku meillä tuppaa aina olee, ni hyvä fiilis on se tärkein suunnannäyttäjä. Ihan ku kaikes muuski, ni nyrpeel naamal ei avioliitossa pitkälle pötkitä.

Sometimes we forget that we are married. Wife and husband are not words that are heard lot in our home. For both of us it is important to have life outside the relationship and happiness is the keyword of our marriage.


maanantai 20. lokakuu 2014

Häät: Bestman – my man

Sebastian:

Kuka ois missään mielikuvituksen koukeroissa uskonu en päivän tulevan, ku meikäläinen nähää pyytämäs. Hommaan valikoitu luonnollisesti se läheisin tyyppi, frendi, veli… Tyyppi, jonka kans kykenee olee rinta rottingil elämän hienoimmis hetkis. Niis huonoimmis sit taas on ihan poikaa ku löytyy joku johon tukeutuu. Oon omast mielest mitä todennäkösimmin maailman huonoimpiin lukeutuvaa frendimatskuu, enkä valkkais itteeni ekana bestmaniks kenellekkää, mut toivottavasti oon vääräs. Jarnon kohal meil on kuitenki yhteisymmärrys ja sen sällin kaa oon kokenu sellast ystävyyttä, mitä ei oo enne tullu vastaa. Bestmanin tehtävänähän on kaiketi avustaa häähässäkäs ja toimii henkisen tuken. Erityisemmin en kylläkää kaivannu jeesii, mut esimerkiks pukuja oltii ostamas yhes.

Huvittaa ehkä hippasen se fakta, et Jarno on aika-ajoin joutunu haluumattaan olee meijän kumpasenki bestman. Jos nyt niin voi ees sanoo, mut sanompa kuiteski, koska niin on vaa käyny. Ehkä siks, et  sälli lukeutuu meijän molempien parhaimpiin frendeihi ja ollaa yhes koettu paljo. On joteski outoo myöntää se, et oon oppinu Jarnolt uusii näkökulmii ja tapoi katella maailmaa, pikkuseikkojen ohella. Meijän keskustelut on joskus semmosii, et muut ympärilolijat ei pysy peräs tai tajuu sanaakaa. Meihin iskee sama huumori ja vihastutaa samankaltasist asioist. Molempien pinna tuppaa olee sellane, et se kiihtyy nollast sataan ja katkeilee ties millon. Ollaa me monta kertaa otettu yhteenki, mut naurettu hommalle pari sekunttii myöhemmi. Ollaa reissattu, vedetty safkaövereitä, hifistelty erinäist elektroniikkaa, kierretty tunteja vaatekaupoil ja katottu todennäkösesti jokaikinen sarja ja leffa, mitä maa päällään kantaa. Ollaan iha totaalisen erillaisii ja sit taas toisaalt ku samast puust veistettyi.

Sitä ei normisti kelaile, mut kyl tollasen megaspesiaalin kokemuksen, ku häät, jälkimainingeis muuttuu ajatus frendeist jonkiverra. Bestman- ja bridesmaidläppää saa heittää aina ku tykkää ja äärimmäisen validei bestmankorttei voi vedellä hihoist millon vaa. Hankala selittää, mut nii se vaa on, et ku tyttöystäväst tuli vaimo ni frendeistki tuli näköjää tunnetasol entist läheisempii, jos ei jopa perhettä. Ainaski meikäläisen kohal tapahtu näin ja mikä ettei, onha se aika mageet ku on jengii, ketä sanan oikees merkitykses kutsuu ystäviks. Skeidaseikka täs kaikes onki se et meitsin broman feidas ittensä vajaaks vuodeks vaihtoon Kanadaan. Äkkii tää aika varmaa menee, jote pitää vaa pitää lippu korkeel. Best men 4 life.

Sebastian: The thought of me having someone that I can honestly call a best man hadn’t even crossed my mind before I had met Anna. I’ve always been a bit of a loner and withdrawn but through Anna I’ve met people who have since become my close friends. The decision of who’s to be my bestman was pretty easy. In these past years Jarno has become a true friend of mine. He’s also one of Anna’s dearest friends so it was almoust too perfect.  All this wedding stuff has only made us closer and  finally i have a brother.  Life isn’t always fair cause when we returned from our honeymoon Jarno left to Canada for exchange. Almost a year without my bestman, thanks life.

Kuva: Henri Juvonen


sunnuntai 19. lokakuu 2014

Rocky Road -Cookies

Anna & Sebastian:

Tehtiin viikonloppuna ihan överihyviä, mutta tosin melkosen rumiluksia keksejä! Toisaalta, onko edes olemassa silmiä hiveleviä kotitekosia leivonnaisia? Me ei ainaskaa osata sellasia valmistaa vaan kaikki näyttää aina enemmän ja vähemmän keoilta ja kasoilta.

Taas lukuisia nettiohjeita soveltaen ja kröhöm, aineksia täysin summamutikassa kulhoon heittäen valmistui ihan kelpokamaa lungein rantein. Kasattiin kaikki raaka-aineet samaan läjään ja sekotettiin taikinaksi. Ja ei muuta ku nokareiksi uuniin. About kymmenessä minuutissa homma on taputeltu. Lämpiminä keksit on enemmänki tuhtii taikinamössöö, mut hetken jäähdyttyään rapeus alkaa muodostua.

Ohje on helppo kuin nelipalanen palapeli konsanaan joten ei muuta ku testaamaan! Pimenevät syysillat niin tarttee leivonnaisia.

We baked some rocky road cookies last weekend. They were yummy, but little bit ugly… Ok, do beautiful home made cookies even excist?


lauantai 18. lokakuu 2014

Road trip huvilalle

Anna & Sebastian:

Roadtrippailtiin tänään huvilalle. Kahdenkeskeiset automatkat on meillä joko fiaskoja tai sit superhauskoja. Osataan nipottaa toistemme ajotyyleistä ihan tajuttoman ärsyttävällä tavalla ja jos autoon istutaan väärällä jalalla, katastrofin ainekset on kasassa. Tällä kertaa homma meni kuitenkin lepposasti jutustellen ja tietenkin vähän bilettäen. Karautettiin pihaan hyväntuulisina ja halauksien ja muiden hössötysten jälkeen tungettiin ittemme sisään lämpimään taloon. Nolla astetta ulkona, for real?

Mitä sitten puuhattiin? Ainakin pussailtiin niin paljon, että Bozenna ilmotti jossain vaiheessa: “Nyt saa riitää, Sebastian kellariin hommiin”. Siihen päälle räkätettiin kaikki kolme kovaan ääneen. Rentouttava ja ihanan aurinkoinen pävä tuli vietettyä just oikeella tavalla. Nyt otetaan iisiä ja katotaan ehkä jopa joku leffa yhdessä. Tää on todella poikkeuksellista, koska taloudessa asuu leffafanaatikko ja leffanegatiivikko. Meitä on tosi vaikea saada jumitettua saman pätkän äärelle. Maut ja mieltymykset eroaa isosti ja myös tapa sekä määrä katsoa leffoja.

Tuntuu, että monet pariskunnat katsoo yhdessä harvase ilta leffoja, mut meijän kohalla se on vähän haasteellista. Yleensä homma menee niin, et S katsoo yksin sen mitä katsoo.

We made a road trip to countryside today. Sebastian mother’s villa is a nice place to visit every now and then. When we sit together in a car, it is either horrible experience for both or super fun. Next – movie night!


perjantai 17. lokakuu 2014

Maaginen perjantai

Anna:

Perjantait on maagisia. Näinä päivinä vallitsee lähes poikkeuksetta ihan tietynlainen ilmapiiri. Perjantaisin tuntuu vapaammalta ja viikonlopun läsnäolo kutkuttaa. Kun muutama vuosi sitten tein vielä viikonloppusin yöduuneja, kaipasin tätä fiilistä. Viikonlopputyöläiselle perjantai on pikemmin maanantai x 3.

Näissä fiiliksissä oon viettäny perjantai-päivää. Yksin kotona – hallelujah! Ehkä vähän säälittävää, että päivän kohokohta on ollu työpöydän taustakuvan vaihtaminen… Jätskit piristää mua jotenki ihan suunnattomasti tänään!

Koska Sebastian on ollu aika työmyyränä taas tän viikon, hoidan mä tässä ihan näillä näppäimillä viikonlopun ruokaostokset. Vaimopisteet nousee kun mies saa tulla viikon jälkeen himaan pysähtymättä kauppaan. Täys jääkaappi tekee yllättävän onnelliseksi! Eikö? Ollaan molemmat semmosia, että on jatkuva nälkä päällä ja syödään varsinkin iltasin koko ajan jotain. Joskus joku teistä lukijoista pyysi että tehtäis ruokapäiväkirjaa blogiin, mutten oo varma halutaanko paljastaa meidän ajoittain törkeenkin epäterveellistä ruokavaliota… Not pretty!

Huomenna aamusta tiedossa pari valokuvauskeikkaa, joihin otan Sebun assistentiksi. Voi raukkaa, joutuu kameralaukun kantajaksi ja obiskojen vaihtajaksi. Kuvaushommien jälkeen suunnataan huvilalle viettämään lauantaita. Kivaa nähdä Sebun mamaa taas!

Anna: Fridays are awesome, almost magical. I’ve been hanging alone at home. Changing my desktop wallpaper is one of the highlights of this Friday. That picture of ice cream makes me cheerful.